United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerran heleällä heinäkuulla, kun aurinko oli mennyt metsän taa ja Kuikkalampi kajasti utuisena valkeassa, hämäräisessä yössä, kuuli Jaana aitassaan hiljaisen koputuksen seinän takaa. Hän nousi ja avasi oven, arvellen että se oli joku hänen kotiväestään. Se oli Heikki Kontio. Hän pujahti sukkelasti sisälle ja Jaana sulki yhtä nopeasti aitan uksen.
Ei hiiskaustakaan kuulunut sisältä. Vielä pari kertaa hän sormenpäillä koetti ikkunaan kopistaa. "Voi hävyttömiä!" hän ääneensä virkkoi, niin, että sisään varmaankin kuului. "Kyllähän tuon nyt jo kuulevat, mutta ei ole vaan yhtään halua auttaa ... kerjäläisiä, rikkaita kun ovat nyt meidän rinnalla..." Kohta avasi mökkinsä oven Helpon Tiina, kun koputuksen kuuli.
Kaikki olivat elossa, terveinä, paitsi Polkania, joka oli mennyvuonna saanut vesikauhun. Heitettyään yltään kaikki märät vaatteet ja juuri alettuaan pukeutua Nehljudof kuuli kiireistä astuntaa ja ovea koputettiin. Nehljudof tunsi sekä askeleet että koputuksen. Näin astui ja koputti ainoastaan Katjusha. Hän pani märän sinellin hartioilleen ja tuli oven luo. Astukaa sisään! Se oli Katjusha.
Eräänä aamuna, vähä senjälkeen kun edellä oleva anoppien »puolustus» oli lehdessäni julkaistu, kuulin koputuksen ovelleni. Laskin tulijan sisään. Hän oli nainen, laiha ja vanhanpuoleinen. Silmälasit hänen silmiään peittivät, vaikka melkein tarpeettomasti, sillä muutenkin vivahti hänen naamansa kylliksi kaupungin kirjelaatikkoihin, joissa ei ensi silmäyksellä erota muuta kuin suun.