United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin oikein ... siellä kyllä minäkin olisin, mutta jouduin noihin yhtymisen vehkeisin tuon hennon naisen kanssa, joka siitä on minuakin estänyt, ja ilman sitä, on tässä tämä talouskin minulla hoidettavana." "Mutta minkälaisen emännän sinä, kaima, sait tuosta "herrain lapsesta?" "Mukiinhan se menee ... kyllä hän on tottumatoin talonpoikais-tapoihimme, mutta ehkäpähän reki varsan vaatii."
Sellainen naurun purskahdus kuului pitkin riviä, että se oli kuin räjähdyslaukaus. Ja pojat kurottausivat katsomaan, minkä näköisenä Mylly-Pekka lähtee pois. Varmaan nyt itkee! Mylly-Pekka istui paikallaan ja hiljaisuuden tultua sanoi: »Kuules, kaima! Minä näiltä ahvenilta en jouda sammuttamaan myllyä. Mutta juokse sinä, jolla niin on hyvää aikaa.» Pojat hölmistyivät, mutta Paljas-Pekka ei.
Ensimäinen lapsi oli poika, ja kun hän syntyi Niemimäkelässä, tahtoi Annin äiti, että hänestä tehtäisiin enon kaima ja että hän ristittäisiin Kasperiksi.
Niiden rikkominen ei kalva omaatuntoani. ARO. Onhan se sinulle lohdutukseksi. TAAVI. Se onkin ainoa lohdutukseni. Mutta kaipaanpa täällä muuanta toistakin. Missä on poikanne? Enkö tiennyt, että hän pikku Taavia muistaisi! ARO. Poika pahanen nukkuu kehdossaan kamarissa. Eipä tuo paitaressu tiedä, että kaima setä on saapunut kotia. TAAVI. Lähtäänpäs häntä katsomaan.
Edelleen kertoo kastetodistukseni minun pari päivää sen jälkeen päässeen kristillisen seurakunnan jäseneksi, ja koska kastaminen toimitettiin pyhän Stephanin eli Tapanin päivänä, tehtiin minusta tuon ensimmäisen marttyyrin kaima.
HOMSANTUU. Vai olet sinä äitisi kaima. Ja sinä, poikaseni, sinä varmaan olet isäsi kaima. POIKA. Ei, minulla on oma nimi: Herman Gabriel. HOMSANTUU. Meistä varmaan tulee hyvät toverit, Herman, uskotko sen? HERMAN. Kyllä. Ja minä osaan jo laittaa perunapaistikkaitakin, mutta Ilona ei osaa. Mitäs ne tytöt semmoisiin pystyisivät.
Sorsalahden Mattia rupesi raukasemaan, niin köllistyi kaikkine vaatteineen renki Eskon vuoteelle ja köllistyessään sanoi: "Matit ovat miehiä ja Mustit ovat koiria. Minä olen Matti ja sentähden rupean nukkumaan. Nukun kissain unet, koirain unet, ketun unet, karhun unet ja kaikkien kalojen unet, kuten ennen ämmät lauloivat." "Hän on siitä ylpeä kun on piispan kaima", huomautti renki Esko.
Mikäkö nimeksi? Annahan olla Aarnold veti muutamia savuja. Noo siitä, tietysti, tehdään minun isäni kaima: Kalle. Kalle! Herranen aika. Kalle! Selmasta ei maailmassa löytynyt rumempaa, jokapäiväisempää nimeä. Hän ei varmaankaan osaisi rakastaa lasta, jonka nimi oli Kalle. Eikö se ole eikö se ole kovin tavallinen? hän kysyi. Mitä se tekee? Tavallinen sen juuri pitää ollakin.
Tok mie kättä käpseäisin, Vaikk' ois käärme kämmenellä; Tok mie suuta suikkajaisin, Vaikk' ois surma suun eessä; Tok mie kaulahan kapuisin, Vaikk' ois kaima kaulaluilla; Tok mie vierehen viruisin, Vaikk' ois vierus verta täynnä.
Ja parin minuutin kuluttua hän oli peittynyt pilkkopimeään, astuen rappusia, jotka yllämainitusta matalasta luolasta kävivät kierrellen ylöspäin kallion sisustaa myöten. »Perhanan vuorimetsäläisiä!» mutisi kapteeni puoliääneen. »Minne minä joudun, jos Kustaavukseni, protestantti-liittokunnan ikivoittoisan leijonan kaima, tulisi vaivaiseksi heidän harjaantumattomissa käsissään!»