United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se oli vaan kirjanpainaja Wittenbergissä!" "Vaan koulumestari!" ja "vaan kirjanpainaja!" Koko minun sydämeni nousi näitä halveksivia sanoja vastaan. Tätäkö siis ihmiset kiittelemisillään tarkoittivat? Tämmöiseksikö isää arvattiin häntä, joka oli jaloin mies mailmassa, joka olisi sopinut vaaliruhtinaaksi taikka keisariksi?
Tätäkö katselet? sanoi d'Artagnan, ojentaen kättänsä hänelle. Niin, se muistuttaa minulle erästä perintökalleutta. Eikös se ole kaunis? kysyi d'Artagnan. Oivallinen! myönsi Athos. Enpä olisi luullut että on kahta noin kirkasta safiiria. Oletko vaihettanut sen timanttisormukseesi?
VILANDER. Lapset, te olette pitäneet minua narrina. Tätäkö ne sitten oikeastaan merkitsivätkin ne pitkät kirjeet, joita en saanut lukea? Te olette siis HAMARI. Minä olen tänään pyytänyt Miilin vaimokseni, mutta MIILI. Luuletko, pappa, että tulisimme onnellisiksi, Niilo ja minä? VILANDER. Sepä kysymys! Te molemmat hyvät ihmiset! Mutta en ole ennen tullut tuota ajatelleeksi.
Viiteenkolmatta vuoteen ei ollut kaupungissa ollut mitään sellaista vaaraa, ja nytkö se olisi tullut? Tätäkö pientä kaunista kaupunkia, joka on kaukana suuren maailman menosta ja mylläkästä, oli nyt moinen vaara uhkaamassa? Pormestarin oli ensi hetkenä mahdoton käsittää koko asiata. Ja niinpä se olisi ollut monen muunkin pikkukaupunkilaisen laita.
Nuo harhauntuneet kuljeskelivat siellä täällä "suont'iskemäss' ihmis-lapsiin; sillä synnin meri piti uloslaskettaman." "Tätäkö se onkin?" ajattel' Olga, inhoen ja kauhun valtaamana sulkien silmänsä. "Tätäkö se onkin?" Hänestä tuntui siltä, kuin jos hän helvettiin joutunut olis. He seisahtivat jälleen eräälle lappalaisteltille.
Tahdotteko nähdä, kuinka kylät laajalle leviää, kohoavat kaskisauhut Suomelan sinisalossa? Tätäkö tahotte nähdä? KAIKKI: Ei! Ennen sota ja kuolo! Missä keihäs? Miekka! Jousi! LOUHI: Se minua miellyttävi. Siispä kuulkatte sanani: Oletteko kaikki täällä? Ensin miehet? Miss' on karhu, väkivallan väärä voima? HUKKA: Ukko nukkuu uupununna. AHMA: Hoi karhu, heräjä kuoma! Kiire on tulinen.
Mitä uskallat sinä ehdottaa? huudahti Messenius hehkuvin kasvoin. Jesuiitta erehtyi hänen mielenliikutuksestaan. Niin, jatkoi hän, yritys vaatii uskallusta, mutta mahdoton se ei ole. Nopea pako Puolaan on sitäpaitsi saattava sinut varman turvan taa... Ja tätäkö sinä ehdotat minulle?
Hän kiersi käsivartensa kaulani ympäri, nauroi, nimitti itseänsä mielinimellään hanheksi ja kätki kasvonsa olkapäätäni vastaan semmoiseen uhkeaan kiharain tulvaan, että oli oikein vastus hajottaa sitä ja nähdä niitä. "Enkö ajattele, että olisi ollut parempi olla mitään tekemättä, kuin koettaa kehittää pikku vaimoni järkeä?" sanoin minä, itseäni nauraen. "Tätäkö aioit kysyä?
Ihmetellen kysyi hän: »Tätäkö tekin syötte?» »Sitä. Siihen asti kun se Juho tänne tuli, syötiin meillä vähän parempaa leipää, mutta sitten ruvettiin itsellekin leipomaan samanlaista kuin vaivaisillekin. Mun omatuntoni ei enää antanut myöten syödä parempaa, ja totta puhuen ei olisi varojakaan.
Te olette molemmat pyrkineet pretoriaanien päälliköksi, ja kadehtineet sitä virkaa minulta. Te myrkytätte koko minun elämäni, te pilaatte juonillanne koko minun onneni, ennenkuin sen olen saavuttanutkaan! TIITUS: Tätäkö minä olen tavoitellut. Tähänkö minä hukkaan elämäni!