Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Sen sanottuaan kaasi viinapikarin suuhunsa, laski toisen ja taas hetken sillä veitsensä kärellä hämmenneltyään punalti päätään ja sanoi: "Niinpä se näkyy olevan, että siitä lammista on tarttunut vesihiisi aivan pahinta lajia. Sitä paitsi on tarttunut hevoskalma ja hirvikalma. On kerran siihen lampiin hukkunut hevonen ja hirvikin." "Hm, tietääpähän mies", sanoi muori.
Sillä tavalla palasivat he asuntoonsa. Pääovi oli kiinni, ja isä ja Anna jäivät odottamaan, että tultaisiin avaamaan. Odottaessaan piirteli Anna hajamielisesti kuvioita pihahiekkaan päivävarjonsa kärellä, ja isä, joka oli hyvin järjestystä rakastava, määräsi, että havut rappujen edessä ovat uudistettavat.
Vetäytyivät miehet tien käänteeseen ja siirtelivät maantietä myöten. Potkaisi joku anturansa kärellä kiven ojaan. Tuotapa näkyy kiire ajavan ... katsokaahan, miehet, eteenne... Enpä ole nähnyt vanhan miehen noin tiukkaan astuvan. Akkansahan tuota ajaa. Matti ja Liisa ne sieltä tulivat ... Matti kappaleen edellä, Liisa kokien perästä tulla.
Bicarat oli gaskonjalainen niinkuin d'Artagnan'kin; hän ei ollut kuulevinaan, muhoili vaan, ja saaden sen verran lomaa, pisti miekkansa kärellä maahan, sanoen: Tähän paikkaan on Bicarat kuoleva, yksin jälellä niistä, jotka hänen kanssansa olivat. Vaan heitä on neljä sinua vastaan; herkene jo, minä käsken sen.
Vaan minä en ole tyytyväinen mokomaan asian ratkaisuun, kiljui Steinberg. Tuo poikanulikka on loukannut minua henkeen ja vereen asti, ja toisen meistä täytyy jäädä paikalle. Jos välttämättömästi tahdotte tapella, vastasi Aadolf, niin tahdon ilmoittaa, etten nytkään aio osottaa teihin miekkani kärellä, vaan kahvalla.
Siinä se tuokin rotjottaa tekisipä mieleni vähän kengän kärellä paikkojansa koettaa, murajaa hän, kun näkee hollimiehen pihamaalla mahallaan makaavan, mutta ei hän sitä kuitenkaan koeta, menee vain ja mutisee vielä mennessään: ei sitä missään nuo ihmiset niin paljon laiskuuteen perehdy kuin näin kievaripaikoissa erittäinkin nuo hollimiehet ne täällä siihen oppii ei ne muuta kuin päiväkaudet loikoo ja lojuu.
Hän veteli lyhyitä laihoja savuja ja tarkasteli piippuaan, viputellen koko ajan kenkänsä kärellä. Semmoinen on nätti talvinen ilma, arveli Pulkkinen. Kotoapäinkö lautamies ajelee? kysyi herra. Kotoahan minä alkujani lähdin tän' aamuna ajelemaan. Onko ollut manuita paljon? tiedusteli Pulkkinen. Ainahan niitä on ollut manuitakin väliin.
Sekä morsian että ylkä vapisivat kauhusta ja kylmästä, kuin noita viivaili suurella puukolla jokaista ilmansuuntaa kohden ja vihdoin tavotti sen kärellä sulhasen sydäntä. Kolkolla äänellä, ja sormella osottaen hautaa ärähti hän: "sinä olet kuollut; astu hautaasi." Vaikka epäillen, ei pormestari tiennyt muuta neuvoa kuin totella.
Hän luuhisti lakkinsa samettia yhä huolettomamman näköiseksi ja alkoi vihellellen kulkea edestakaisin. Sattui paperossin pätkä tielle; hän potkaisi sen kenkänsä kärellä järveen. Milloinka ollaan Savonlinnassa? kysäisi hän perämieheltä. Perämies ei kiiruhtanut vastaamaan.
Usein hän tuli tänne pesemään perheen liinavaatteita noiden kahden kokospalmun juurella. Joskus vei hän kuttunsakin sinne laitumelle. Valmistaessaan juustoa niiden maidosta huvitti häntä katsella, kuinka ne kiipeilivät ruohoa etsimässä kallion jyrkillä rinteillä ja välistä väikkyivät kuni ilmassa jonkun kallionlohkareen terävällä kärellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät