Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Mutta ei se sittenkään aivan tavallista ollut, koska ruumiissa silloin tällöin pisteli, kuin olisi neulan kärellä koskettanut. Saattaa vielä tapahtua, että tässä tulee sairaaksi ... ehkä niinkin sairaaksi, ettei kykene huomenna saarnaamaankaan. Maisteri kulki peilin luo ja katsahti siihen. Sieltä näkyi mies, jolla oli otsa aivan rypyssä ja silmien alla kärsivä piirre.
Ja puukkonsa kärellä seppä sitä kolkutteli. Mustalainen seisoi suorana kuin patsas, silmät jäykkinä päässä. Hän koetti sopertaa jotain, mutta me emme siitä mitään ymmärtäneet. Hänen kasvoistaan kuitenkin näkyi, että hän jo toivoi apua, ja hän antoi irvistelemättä sepän askaroida. suussaan. Me olimme lakanneet liehtomasta ja katsoimme mekin mustalaisen suuhun sen, minkä yletimme.
Hänen heräämisensä tapahtui tavallisesti niin, että mummo joka jo puoli-yöstä oli istua hyrrännyt rukkinsa ääressä, kopasi häntä ruojuensa kärellä ja äyskäsi: Tokko pääset siitä? Kun koko päivän lojuu, iso ihminen! Hän kuuli sen unensa läpi. Mutta hänellä ei ollut vielä tarmoa nousta taikka edes osoittaa hyvää aikomustaan nousemaan muulla kuin unisella kädenliikkeellä. Hän?
Niin, minä olen miettinyt että lähetetään Helsinkiin tästä Sannyn koulusta tuommoinen kiitoskirje, jonka minä kirjoitan alle ja te myöskin ja Kapt. rouva. Vastaprotestiko? Mainiota, mainiota! Mistä sinä sen keksit? Siinä minä tahdon olla mukana. Pankinh. rouva. Minä myöskin. Ass. rouva. Juuri sama asia, jota minä aijoin ehdottaa! Merkillistä, se pyöri juuri kielen kärellä, vaikkei se sieltä vielä
Vihdoin huomasi Petteri tutun kukan tien vieressä, osotti sitä kenkänsä kärellä ja lausui sen latinalaisen nimen, ääntäen: "Chrysanthemum segetum." Minä siihenkin vain hymyilin. Petteri lisäsi hetken kuluttua: "Täällä Kuhavuorella kasvaakin joskus harvinaisiakin kasveja." Ja taas me vaikenimme. Molemmat koetimme astua edustavasti: minä sirosti, Petteri omalla tavallansa.
Lapsi käänteli heikosti päätänsä kahden puolen ja liikutteli huuliaan. Malinen alkoi saappaan kärellä pukkiloida kehtoa liekkumaan, mutta kun se ei ollut ollenkaan tasaista, käänteli lapsi yhä enemmän päätänsä ja nirahteli äänessä. Parkumaanpahan rupeaa, kuikelo... Annetaan, annetaan! Nuo »annetaan» sanat tulivat suusta niin omituisella äänenpainolla, että sitä on mahdotonta selittää.
Menkää toki pois, jos kuka näkee. Anna tulla aittaasi, niin ei näe kukaan. Työnsin hiljaa ovea kenkäni kärellä, hän ei pidätellyt, ja minä pääsin sisään. Siellä oli pilkkopimeä, vesikaton rajasta vain hiukkaisen kajasti päivä. Hän oli pujahtanut jonnekin aitan perille, kuului kuin olisi hän hypännyt vuoteeseensa ja vetänyt peitteitä ylleen.
Hän alkoi hiljalleen nauraa hihittää ja sanoi: »Mitä häntä nyt joutavia!» »No mitä sitä nyt tyhjää vänkäilee!... Tule vain pois!» rohkaisi Jussi ja muljautti merkitsevän silmäyksen. Kaisa työntäytyi penkkiin, mutta vastusteli vielä: »Välttäisi tämä vanha ihminen muuallakin!» »No älä nyt tyhjää muikistele!» leikitteli siihen Jussi ja alkoi kenkänsä kärellä kopeloida Kaisan jalkaa.
Mutta kirja herättää mielenkiintoani muullakin kuin pelkällä sisällöllään. Muutamia lehtiä edettyäni huomaan eräällä sivulla pieniä pisteitä, joita jollakin terävällä kärellä on painettu sinne tänne erinäisten kirjainten alle. Kokoan nuo täten merkityt kirjaimet sanoiksi ja saan lauseen: "Meitä suomalaisia on täällä ainakin parikymmentä miestä."
Ja tyttö paljasti rintansa, ja nuorukainen veti tupestaan puukon ja piirsi sen terävällä kärellä sydämen kuvan hänen rintaansa juuri sydämen kohdalle...» Vieno väristys kävi tytön läpi. »Ja pani siihen merkkiin väriä, niinkuin merimiehet laittavat ankkurinkuvia käteensä. Ja kun hän oli saanut sen valmiiksi, niin hän suuteli sitä merkkiä ja he erosivat.»
Päivän Sana
Muut Etsivät