Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
LAVINIA. Kun leikissänne teitä häiritsimme, Niin tietystikin jalo mieheni Saa röyhkän nimen! Tule, mennään pois! Hyväilköön korpinmustaa lemmikkiään, Tää alho sopiva on sellaiseen! BASSIANUS. Tään veljeni ma, keisarin, teen tiedoks. LAVINIA. Nää vehkeet tiettyjä on kauan olleet. Oi, ruhtinas, kuink' on sua petetty! TAMORA. Miks malttamust' on mulla tuota kestää?
Uusi räätälinmuija, Priska oli hänen nimensä, olihan sekin korea nimi, höyhensi lapsiaan, milloin väsyi pöllyyttämästä ukkoaan. Nuo kaksi äkäistä olivat hänen lemmikkiään; heissä hän tunsi juoksevan omaa vertaan. Toiset kaksi saivat selkäänsä ja kärsiä nälkää, kun äiti näki hyväksi huomata heissä jotain virhettä.
Koskihan tuo hänen lemmikkiään, hänen aitohelmyttään; ja vaikk'ei ainoatakaan pelvon sanaa päässyt hänen huuliltaan, kuvautui kuitenkin hänen kalpeissa, riutuneissa kasvoissaan kalvava levottomuus. Aino huomasi sen ja alkoi akkiloita syytä tähän, vakoellen jokaista vanhempainsa silmäystä, jokaista hänen läheisyydessään puoliääneen kuiskattua sanaa.
Samassa tuli vanhempi veli, kreivi Torsten, ja kuuli tuon taistelu vaatimuksen. Kustaa ei pelkää muuta kuin yhtä vihollista, sanoi hän, ja se on ikävyys. Olet oikeassa, sanoi äiti, iloisena keksiessään keinon, joka oli hänen lemmikkiään vähemmän nöyryyttävä. Suvaitkaa, neitiseni, minun pyytää anteeksi uppiniskaisen poikani puolesta.
Hän oli hylännyt montakin kosijaa hoitaakseen isänsä taloutta ja omistaakseen koko sydämensä nuorimmalle sisarelleen Esterille, joka niin kipeästi tarvitsi hänen holhoustaan, sittenkun heidän äitinsä oli kuollut ja isällä yhä harvemmin oli aikaa lastensa kasvatukseen ja sittenkun isä oli ruvennut hemmoittelemaan pientä lemmikkiään, jonka Luoja oli hänelle lahjoittanut vanhain päiväin iloksi.
Satua, satua, jokelteli pikku valkotukkainen Henni ja tunkeutui Antin sivu kyökkiin. Herran terttu, huudahti Anna, jonka silmät loistivat hänen lemmikkiään vastaan. Vai pitäisi hänenkin jo kuunnella satua. Eevi otti hymyillen Hennin käsivarrelleen. Antti oli jo avannut kirjan valmiiksi pöydälle. Vai niin. Tuhkimus tähkimys kiukaan päässä, sitäkö nyt luetaan? Sitä, sanoi Antti.
Laulun loputtua riuhtoi lapsi kätensä peitteen alta ulos ja tahtoi Helan syliin. Martta oli saanut juoman valmiiksi ja Topias lähti häntä auttamaan. Ennen lähtöään leikkasi hän aapiskirjan alkulehdestä levyn taskuunsa; levyn toisella puolella oli kirjoituskirjaimet, toisella puolella kertotaulu. Helka jäi yksin tupaan pojan kanssa. "Tui tui", saneli hän tuon tuostakin ja suuteli lemmikkiään.
Hän jumaloitsi tytärtään, hän rakasti Dominiquea, tulevata vävyänsä, mutta myllynpyörälläkin oli suuri sija hänen sydämmessään. Kun molemmat lapset, niinkuin hän heitä kutsui, olivat eheinä päässeet melskeestä, ajatteli hän kolmatta lemmikkiään, joka oli äärettömästi kärsinyt. Kumarruksissa tarkasteli hän tuon suuren puu-luurangon haavoja huolestuneen näköisenä.
"Todellakin kihara-villaisen peltopyykoiran! Mortimer parka ei koskaan saa nähdä lemmikkiään. En voi huomata, että täältä löytäisimme yhtään salaisuutta, jota emme jo olisi saaneet selville. Hän saattoi tosin kätkeä koiran, mutta ei saanut sitä pysymään äänettömänä, ja siten selviävät nuo ulvonnat, joita ei ollut hauska kuulla kirkkaalla päivälläkään.
Tohise, tohise! Hyvän tekee! Henki se on sinussakin! Ja toiset tätä lemmikkiään kävivät taputtelemaan ja käsillään hyväilemään. Nousivat kannelle ja hivelivät laitoja ja koettelivat etusormillaan maalausta. Uusi oli maalaus, mutta tuoss' oli tuoresta vähän vielä lautojen liitteessä. Kuinka oli sileiksi lukot silitetty ja kuultaviksi hangattu vaskiset käsipuut.
Päivän Sana
Muut Etsivät