Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Näin hyvää karjatyttöä ei meillä ole milloinkaan ollut." "Mutta Veeru on sitten valehdellut minulle!" huudahti Priska. Veeru sattui juuri tulemaan toivottaakseen siskolleen onnea kellarireissuun. Kelpasipa katsella, miten Veeru sai luudan varresta niin runsaasti, että Syynen täytyi rukoilla hänen puolestaan.
"Saat leipäpalan mukaasi ja sen pitää riittämän iltaan asti." "Riittää kyllä, äiti." "Ja sinun pitää lainata nuttusi Marssulle, hän raukka tarvitsee jotakin lämmintä mennessään kouluun kylmässä tuulessa." "Kyllä, äiti." "Kyllä ja kyllä", mutisi Priska, "ei koskaan saa kuulla muuta! Eikö sinua itseäsi palella, vätys?" "Minä juoksen itseni lämpimäksi", sanoi Syyne.
"Minä olen saanut kuvakirjan!" huusi Kukko. "Ja minä uuden lakin!" kirkui Veeru. "Ja minä olen saanut riisimakkaran!" riemuitsi Marssu. "Mitä ihmettä!" huusi Priska muori, "minä olen saanut ihka uuden pummulihameen!" Syyne hymyili itsekseen, ollen vaiti, mutta toiset huomasivat sen. Sinäpä tiedät jotakin. Sinä tiesit jotain isän uudesta hevosestakin. Kerro, kerro!
"Nyt on sinun mentävä paimentamaan rusthollarin lehmiä", sanoi Priska Syynelle. Silloin oltiin vasta alussa kevättä, eikä maakaan ollut vielä perin paljas, tuskin viheriää korttakaan tapasi niityillä, mutta rusthollarin ladoista oli heinät lopussa ja lehmät olivat jo parin viikon ajan pureskelleet olkia. "Kyllä menen, äiti", sanoi Syyne.
Nyt sinun täytyy mennä paimentamaan rustitilallisen lehmiä, sanoi Priska Syynelle. Se oli aikaisin keväällä. Maa ei ollut vielä oikein paljaana, ja niityillä oli tuskin yhtään viheriää kortta, mutta heinät olivat loppuneet rustitilallisen ladosta ja lehmät olivat jo kaksi viikkoa syöneet olkia. Kyllä, äiti, vastasi Syyne. Sinä saat leipäpalasen mukaasi ja sen täytyy riittää iltaan asti.
Ja äläpäs, miten lihaviksi ne ovat tulleet, niin että oikein kiiltävät! Onhan tämä ihan ihmeellistä, kun ruokaa on vielä niin vähän, näin aikaisin keväällä. Näin mainiota paimentyttöä meillä ei ole koskaan ollut! Mutta silloinhan on Sveru valhetellut minulle! huudahti Priska. Sveru sattui juuri tulemaan toivottaakseen sisarelleen paljo hauskuutta kellarissa. Voi sitä kyytiä!
Uusi räätälinmuija, Priska oli hänen nimensä, olihan sekin korea nimi, höyhensi lapsiaan, milloin väsyi pöllyyttämästä ukkoaan. Nuo kaksi äkäistä olivat hänen lemmikkiään; heissä hän tunsi juoksevan omaa vertaan. Toiset kaksi saivat selkäänsä ja kärsiä nälkää, kun äiti näki hyväksi huomata heissä jotain virhettä.
Uusi räätälinmuori Priska oli hän nimeltään, sekin oli korea nimi! pelmuutti lapsia, kun hän oli väsynyt miestään pelmuuttamaan. Molemmat äkäluontoiset lapset olivat muorin suosikkeja; hän tunsi niissä itsensä. Molemmat lauhkealuontoiset saivat selkäänsä ja saivatpa kärsiä nälkääkin, jos vaan muori löysi heissä yhdenkään virheen.
Kyllä, äiti. Kyllä ja kyllä, tiuskasi Priska, muuta ei sinulta saa kuulla! Eikö sinulle sitte tule kylmä, senkin heittiö? Minä juoksen lämpimikseni, sanoi Syyne. Uskallappas vaan juosta pois lehmien luota! Sinun täytyy koko päivä istua samassa paikassa. Tahdon koettaa, äiti. Niin, se tyttö oli aivan mahdotoin itsepäisine kyllä ja kyllä sanoineen.
Lapset toivovat vähäpätöisiä asioita, vaikka olisivat voineet toivoa jotakin suurta, mutta sinä olet ajatellut enemmän muiden, kuin omaa onneasi. Vanha harmaa kanto ei sinua moiti. Mene nyt kotiin ja ole aina Jumalan lapsi, niin olet myöskin luonnon hyvä lapsi. Hyvästi pikku Syyne!" Kun Syyne tuli kotiin karjoineen, oli Priska muori jo kellarin avain kädessä rusthollarin veräjällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät