United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun minä tiesin miten inhottavia aineita semmoiselle mielivikaselle syötetään, joksika minua luulivat, niin alkoi pelottaa kuin kuolema. Jos milloin tarjosin ruokapalaa suuhuni, niin aina juohtui mieleen, että jos tuossa lienee käärmeen raatoa tai kutevan sammakon raatoa, naaraskissan suolta ja raatoa, ja sitä ja sitä vielä ilkeämpää ainetta, jota tässä en voi mainita.
Jo aikaa monta on, kun hältä viime kerran Sai kuulla tunnettua: «mjuka tjänarinna!» Mut muistonsa, kuin Syyskuun ilta ihana, Kuun kirkastama, tyyni, lämmin, taruisa, Muistoistan' muinaisist' on milt'ei herttaisinna. Isoäiti-kullaks. Kello on jo yksi. Kas vaan sit' raatoa! Tul' tänne kuldasein ja näytä koristeesi! Pispa oli pitkä tänään!
Ja jos te taas sitä pelkäätte, että kuollut kummittelee, kun sitä on nyitty eikö ole saatettu siunattuun maahan, niin siihen asiaan minä sanon, että se on turha pelko. Ei ne maissa kummittele, jotka meressä ajelehtii. Nehän ne kummittelevat, jotka maihin haudataan. Kirkkomaistahan enimmät aaveet lähtevät liikkeelle. Kiitä, Kalle, onneasi, ettet vetänyt raatoa rannalle. Anna nyt olla, pappa.
Ne juuri järsiskelivät jotain raatoa. Eivät vähintäkään ne häiriintyneet toimessaan, vaikka me ajoimme ohitse tiukujen ja kellojen kanssa.
Sen jälkeen se rupesi nuolemaan haavasta vuotavaa verta ja sitten raatelemaan kuollutta toveriaan. Hetken tätä katseltuani, hiivin revolveri kädessäni lähemmäksi tuota raatelevaa schakaalia. Kun otus minut huomasi, alkoi se raastaa raatoa mukanaan metsään erinomaisella vimmalla. Mutta kun se oli liian raskas taakka, liikkui se hitaasti; mutta ei se kumminkaan rahtinut jättää saalistaan.
"Mieluummin kantaisin lampaan raatoa, joka kuukausi sitten on kuollut ruttoon," vastasi miekkailija. "Mutta jos annat minulle kukkaron, jonka arvoisa tribuni heitti käteesi, niin otan kantaakseni sinut portille." "Katketkoon jalastasi isovarvas!" virkkoi kreikkalainen.
Nimismies silmäsi koiran raatoa ja nähdessään sen surkeam kohtalon, katsoi parhaaksi poistua tuon ankaran Pasula-Matin likitienollta. Matin torppa oli kylän takalistolla metsäisessä seudussa; silti sinne osuivat nuot suomattomat metsästäjät. Kun Matti tuli jolloinkin kipeäksi, oli hänellä omat parannuskeinonsa.
Nyt ei tarvitsisi muuta kun paratiisissa mammuskella ja rusinoita ja fiikunoita popsia. Ja kun ei se ollut kuin omena, jonka se Eeva otti ... sellaista muikeata raatoa! Olisi jättänyt ne puunoksille iankaikkiseksi.» »Joo», sanoi kelloseppä partaansa nauraen, »ette tekään tarvitsisi tätä vanhaa repeteeriä korjuuttaa ja maksaa siitä minulle korkopalkkoja näin köyhänä aikana.
Tallin edessä katsahti lyhtynsä valolla Juken kumaltelevaa nahkapeitteistä rekeä ja tunsi kammon siihen. Jos viisi hirtehisen raatoa olisi ollut siinä, niin ei vapisuttavampaa kammoa olisi tuntenut kuin siihen rekeen sinä talviyönä. Huokauksien seasta kuului sanat: »Kun kurja annoin liiaksi vettä, onneton annoin liiaksi vettä. Olisin jollakin lyönyt, että olisi heittänyt juomasta.
Samassa tuli nimismies ja kysyi: "Onko täällä näkynyt minun koiraani?" Sanaa lausumatta osoitti Matti leveällä kädellään koiran raatoa. Nimismies kalpeni. Vihasta kähisten huusi hän: "Sinä lurjus, olet tappanut minun koirani! Mutta sen saat vielä kalliisti maksaa." Ja hän laittausi lyömään Mattia kepillään. "Seiso mies alallasi, tai muuten minun kärsivällisyyteni loppuu!