Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Nimismies silmäsi koiran raatoa ja nähdessään sen surkeam kohtalon, katsoi parhaaksi poistua tuon ankaran Pasula-Matin likitienollta. Matin torppa oli kylän takalistolla metsäisessä seudussa; silti sinne osuivat nuot suomattomat metsästäjät. Kun Matti tuli jolloinkin kipeäksi, oli hänellä omat parannuskeinonsa.
Takalistolla johon saattoi nähdä muurinrepeämän lävitse oli pihanmaa röykköiseksi soraläjäksi muuttuneena, ja vihdoin kukkulan huipulta, kuivettuneiden jalavain kankeain oksaristikkojen ympäröimänä, häämöttivät kummallisesti pykälöityneet muurinreunat entinen linna. Hervottomina vaipuivat hänen käsivartensa alas kostonhaluinen voihkaus puhkesi hänen rinnastaan.
»Silloin kun et aavistakaan, nousee se piilostaan, huokuu useamman kerran kesässä kylmän vainioille ja vie vähitellen koko vuoden elämisen.» »Siinä on tuossa takalistolla suuri, rajaton korpisuo, joka alkaa haka-aidan takaa, ja sen se on syy kaikkeen. Sen soppiin ei ole koskaan päässyt päivä paistamaan, ja sen pohjalla asuu ainainen sulamaton routa. Eivät auta kuumimmat kesätkään.
»Sillä on hyvin syvä peruste», selvitteli Eero. »Sehän on Vapahtaja ennen aikoinaan täällä ollessaan ja käyskellessään köyhyydessä talosta taloon pistäytynyt Jerusalemin takalistolla asuvan suutarin majaan tai mökkiin vai mikä tuolla lienee ollut ja pyytänyt sijaa levätäkseen, semmoista rehuvuodetta vaan ja eipähän niissä semmoisissa taloissa höyhenpatjoja lienekään.
Hänen katseensa suuntausi etäisyyteen ja etsi taivaan rannalta linnan ääripiirteitä. Mitään ei sieltä näkynyt, ainoastaan puiston latvukset häämöttivät häntä vastaan muodostaen mutkikkaan kaaren. Tuolla takalistolla, hieman sivuun oikealle, täytyi Kissanportaan sijaita. Sieltä tyttö oli kulkenut ylitse, synkkä, verenjanoinen joukko jälessään.
Kirje, jonka hän edellisellä viikolla oli saanut isältään, ei tiennyt kertoa mistään muusta kuin onnettomasta taistelusta metsässä Schrandenin takalistolla, jossa preussilaiset sotilaat olivat joutuneet surkeasti löylytetyiksi. Tämä oli muuten jo ollut sanomalehdissäkin. Eräällä keinoin tosin saattoi päästä totuuden perille.
Eikä hän nyt koko talvena joutanut muuta tekemään eikä ajattelemaan kuin jänislankojaan. Päiväkaudet hiihteli hän talon takalistolla ja missä vaan oli pupu polkua tehnyt aitain alatse laihopeltoihin tai tepastellut syönnöksillään haapapuiden ympärillä, siihen sitoi Pekka pyydyksensä ja oppi vähitellen niin taitavasti niitä asettelemaan, että oli melkein ainainen jänisrokka mökin padassa porisemassa. Hyvin ne talonväet siitä Pekkaa kehuivat ja kylässäkin häntä kiiteltiin. Mihin hän vaan tuli, sanottiin hänestä: Tämä Pekka se vasta poikaa on!
Eikä ollut omaa muuta kuin nuo laihtuneet luut, tuo kumara selkä, tuo rykivä rinta ja ainainen hengenahdistus. Oli sentään, oli vielä keskentekoinen saunatuvan salvoskin kylän takalistolla, aholla palaneen metsän reunassa. Kymmenen vuotta hän oli sitä kyhäellyt, kerroksen kaksi vuodessa, niin että alimmat hirret olivat jo harmaantuneet kuin vanhassa huoneessa, kun ylimmäiset valkoiselle hohtivat.
"Vieläkö Mari on naimatonna?" kysyin. "Eikös mitä. Hänet nai eräs uudistalon poika, sen joka on kylän takalistolla kolmen pitkän virstan päässä, tiedäthän," sanoi hän. "Niin, se Kaukelan poika, Iikka; minä tunnen hänet. Hän on siivo ja komea mies. Eipä kummakaan, jos sinun ihanteesi häneen enemmän mieltyikin kuin sinun synnillisiin ja riettaisiin tarjouksiisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät