Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
»Luulenpa, että olet minulle jo kerran lukenut tämän litanian», puuttui maaneuvos puheeseen. »Silloin nimittäin, kun tulin kuulustelemaan tuota naista, tytärtäsi, Kissanportaan jutussa. Jollet näinä viitenä vuonna ole oppinut mitään uutta, niin... Ja kirkkoherraan kääntyen lisäsi hän hymyillen: »Minusta näyttää, kuin tälle lurjukselle olisi annettu Virgiliuksen osa näyteltäväksi.»
Mikä hänen toimintansa alussa oli ollut sulaa iloista uhraavaisuutta, muuttui vähitellen hänen oman persoonallisuutensa jalustaksi, muistopatsaaksi, joka julisti maailmalle hänen omaa kuuluisuuttaan. Muuten oli hän, jo kauan ennenkuin sanoma Kissanportaan tihutyöstä oli levinnyt maailmaan, ollut Schrandenin suvun katkera vihollinen. Hyvää ei siis ollut häneltä odotettavissa.
Miksi hänen tarvitsi huolehtia siitä, kuinka tämä vieras olento jaksoi kestää yksinäisyytensä? Niin karaisi hän itseään, sillä hänen sydämensä sykki sangen levottomasti... Ja kun hän saapui Kissanportaan päähän, näki hän toiselta puolelta pensasten takaa tutun olennon, jonka laskeutuva aurinko kirkasti kultaisella hehkullaan. »Regina!» huusi hän. Mutta olento ei liikahtanut.
»En kyllä mielelläni kylään mennytkään useimmiten menin yöllä Kissanportaan ylitse Bockeldorfiin, joka on kolmen peninkulman päässä, Bockeldorf näette , sieltä sain jauhoja ja lihaa ja muuta, mitä hän armollinen herra tarvitsi, kaksinkertaisella hinnalla, ja aamulla olin jälleen täällä. Mutta monta kertaa on sinne mahdoton päästä lumipyryjen ja tulvaveden aikaan.
Hän kokosi kaikki voimansa; mutta kovan onnen kysymys ei sittekään tahtonut päästä hänen huuliltaan. »Isä onko totta, mitä ihmiset»... Harmaissa silmissä kiilui hurjan epäluulon liekki. »Hä mitä ihmiset juttelevat?» »Että sinä olet antanut opastaa ranskalaiset Kissanportaan ylitse?»
Illan hämärtyessä palasi hän väsyneenä ja kurjana kotia kohden. Kissanportaan luona seisoi Regina liikkumatonna kuin kivikuva häntä odottamassa. Kun hän näki herransa tulevan, yritti hän ensin syöksyä tätä vastaan, mutta malttoi mielensä, kääntyi äkkiä ja kulki hiljaa nauraen ja jupisten hänen edellään kotiin.
»Sinun on tehtävä minulle hieman selkoa, Regina», alotti Boleslav. »Vastaa lyhyeen ja tarkasti jokaiseen kysymykseeni.» Regina hätkähti silminnähtävästi. »Kyllä, herra», kuiskasi hän. »Juo, se päästää kielesi siteistään.» Regina totteli, mutta viini näytti tällä kertaa vaikuttavan hänessä pelkoa ja vastenmielisyyttä. »On kysymys sen yön seurauksista, jolloin veit ranskalaiset Kissanportaan yli.
»Sinäkö opastit ranskalaiset Kissanportaan yli?» »Niin, armollinen junkkari.» »Miksi teit sen?» »Koska he sanoivat, että minun oli se tehtävä.» »Kuka sanoi?» Tyttö käänsi katseensa maahan ja vaikeni. »Miksi et vastaa?» »Koska hän on kieltänyt.» »Kuka hän?» »Armollinen herra!» »Niinpä sano siis häntä siksi.» »Kyllä, armollinen junkkari.» »Puhuttele minua herraksi äläkä junkkariksi.
Kyllä, armollinen herra, sanoin siihen, sen teen mielelläni, sillä silloin olin vielä köyhä. Ja sitten kysyi hän minulta, pelkäsinkö pimeää. Silloin nauroin ja arvelin, että sen tiesi hän itse parhaiten. Ja sitten teki hän vielä parisen kysymystä minua koetellakseen, ja vihdoin hän kysyi, luulinko voivani viedä ranskalaiset yhden tunnin kuluessa Kissanportaan ylitse ja metsän lävitse.
Päivän Sana
Muut Etsivät