Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Hän on kuitenkin ymmärtäväinen ihminen ja hänen pikku Laura neitosensa on sangen suloinen. Kas niin, Herran nimessä, nythän on koko lapsiliuta täällä! Nöyrin palvelijanne Charlotte sisko! Vai niin, pikku neiti Eeva! Hänhän ei pelkää «rumaa ukkoa» hän; Jumala siunatkoon häntä! Tästä saat karamellin! Entäs tipsukka sitten, hänhän on vallan enkelin kalt... joko hän irvistelee minulle?
Mutta ei kenenkään mielestä elämä ollut niin hauska kuin Petrean. «Oletko nyt tyytyväinen minuun, Petrea?» kysyi Eeva häneltä hiljaa veitikkamaisesti hymyillen. Petrea sulki hänet hellästi syliinsä. Silloin kuului Louise rouvan ääni: «Kas niin poikaseni, nyt ette saa enää juoda! Ei tippaakaan enää! Mitä sanot pikku David? Veljenkö maljaa setä Munterin kanssa!
Siinä kamarissa makasi, niinkuin tiedämme, sairaan ainoa perillinen, nuori poikainen. Hän nukkui lapsen viatonta unta. Samaan aikaan kun Eeva kaasi rohdot patronin suuhun, tirkisteli silmä kamariin, missä pieni Kaarle, kuolevan ainoa lapsi, makasi. Se näkyi tässä enemmän aikaa nyt, kuin vasta sairaan kamarin akkunassa. Mutta se katosi kumminkin pian.
Ei Fox, Pitt, Thiers, Lafitte, Platen, Anckarsvärd eikä kukaan maailman kaunopuhujista ollut koskaan pitänyt puheita, joita olisi otettu vastaan sydämmellisemmin ja suuremmalla riemastuksella kuin tätä Evelina tädin pientä sanomaa. Henrik lankesi polvilleen oivallisen kaunopuheisen tädin eteen. Eeva taputteli käsiään ja syleili häntä.
En ole voinut tehdä sitä ennen, sanoi Bertelsköld ja pusersi, tietämättään, ojennettua kättä niin kovasti, että kaunis Eeva puri huultaan tuskasta. Bertelsköld havaitsi sen ja punastui kovasti; se oli vain hänen tottumattomuuttaan, kun harvinainen sattuma oli saattanut hänet naisten seuraan.
Hän ei ollut näitä palkattuja potilaan-hoitajia, jotka odottavat kituvan kuolemaa ja omaa runsasta palkkaansa. Rytilän Eeva oli ollut jo entisen patronin aikana kartanon emännöitsiä; hän oli keinutellut sylissään pientä Kaarlea, jonka kuolinvuoteella hän nyt istui. Hän ei nukkunut: hänen silmänsä olivat alati käännetyt nukkuvaan, eikä vähinkään väre tämän kasvoissa jäänyt Eevalle näkymättä.
Ja käykäät sitten käsi kädessä, Jumalan nimessä ja ilolintuen laulaessa haudan syvyyteen. Niin; mitä itse sanot, Aapeli? AAPELI. Ei minulla mitään sanottavaa ole. EENOKKI. Anna sitten sormus tänne. AAPELI. Tässä tämä on. Otanko ma vastaan sormusta? Voi minua mieletöntä! EENOKKI. Aapeli antaa tämän sormuksen sinulle, Eeva. AAPELI. Veisaa, veisaa! »Saatanan juonet kauvas poista»...
Ja, armollinen rouva! se on minusta niin ikävää. Asiat eivät ole ensinkään oikein.» «Mikä ei ole oikein, Ulla!» «Se, että Eeva neiti niin myöhään menee haudalle eikä palaa sieltä kotiin ennen kuin kello käy yhtätoista ja se että hän tahtoo olla niin yksikseen! Eilen Leonore oikein itkien pyysi häntä, että hän olisi menemättä tahi ainakin sallisi hänen tulla mukaan.
Onnea ei ole, jollei ole itsenäisenä, meillä täytyy olla oma kotomme, meidän on kokonaan itseksemme asuminen. LEONCIA. Sehän on taivaallista, ollaan yksinänsä, niinkuin Aadam ja Eeva paratiisissa. CLETO. Mutta lupaus, jonka olette antanut tyttärellenne ja tyttären tyttärellenne? LEONCIA. Julistetaan tyhjäksi. Avioliitto rikkoo kaikki. CLETO. Armas Leoncia!
Ikä hänetkin kerran saavuttaa, saattaen hänenkin kauneutensa lakastumaan ja kuihtumaan. Mutta silloin Ukon ruusu kukkii hänelle ja rakkauteni tuoksu siunaa häntä, kun ruma ukko ei enää vaella maan päällä. Eeva ottaa armaat siskonsa luoksensa sinne ja siellä he kuuntelevat lintujen liverryksiä ja ihailevat auringon loistoa sen valaistessa ja lämmittäessä maailman suloisia esineitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät