Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Suviyössä, mi tuoksuu ja värjyy, Veet kultahan sulautuu; Se lekkuu lännessä päivä Ja idässä kuultaa kuu. Niin hiljaist' on ja tyyntä! Ja koskien alla veet Ne ahtaassa piirissä viipyy, Mut siinä on syvenneet. JA KUN SA NYT OLET YST
Te etsitte, tahdotte totuutta te surumieliset sankarit hurskaat. Sen alttarille henkenne tuskan te tuotte, sen uhriksi voimanne parhaat te suotte, sen kangastuskaaria kultahan luotte, se elämänne huippu ja elämänne määrä, se näyttää mi tekonne oikea, mi väärä, te etsitte, tahdotte totuutta vain yli kaunihin valheenkin! Mikä valhetta sitten? Oma etsintänne, virvojen välkkyvä, väikkyvä harha!
Kanteletar III: 35. Antero ja Kaloniemen neito. Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Otti tallista orihin, Ratsun kultahan rakensi, Lähteäksensä käkesi, Mennä konnusta kosihin, Konnun kuulua tytärtä, Kalonienien neittä nuorta. Iso kielsi, emo epäsi, Kielsi veljet ja sisaret, Varottivat lähtemästä Kaloniemen neitosihin: "Ei sua suvaita siellä, Neittä ei anneta sinulle."
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Otti tallista orihin, Ratsun kultahan rakensi, Lähteäksensä käkesi, Mennä konnusta kosihin, Konnun kuulua tytärtä, Kaloniemen neittä nuorta. Iso kielsi, emo epäsi, Kielsi veljet ja sisaret, Varottivat lähtemästä Kaloniemen neitosihin: »Ei sua suvaita siellä, Neittä ei anneta sinulle».
Paljo ennen sinun kanssasi juon ma vettä virrasta, Ennenkun ma muien kanssa joisin olutta tuopista. Nimesi mä kirjottelen hopiahan, kultahan, Kuvasi mä kätkielen syämeni pohjahan. Sinussapa syämeni kiini riippuu ainian, Sinuapa ainoata minä aina rakastan. Kaiken hyvyytesi eestä sinua ma kiitän nyt, Vaikka usein väärin tein mä, et sä mua heittänyt.
ELMA. Ja sulakoon kuin kulta kultahan Perheemme onnen-liekin lämpimässä. Syleilevät toisiansa. Viel' elää isä, konnussaan kuin karhu, Tuo sydämmeni urhouden alku! Liisalle. Viel' äidin hellä sydän sykkäilee, Sä rakkauden liehdoit rintahani! Siis terve teille, onnen pylvähämme! Nyt raitistukoon vanhat sydämmenne! HANNU. LIISA. Oi terve sulle, sankar'-lapsukainen.
Sitä laski hän kohti, kohti, käsi voimakas ruoria johti ei voi tuo olla vain kangastusta, ei hullun ja houkkion uskallusta, ei harhaan viedä se saata: noin kultahan, purppuraan ei voi hyvä luojakaan toki pelkkää valhetta verhota, ei!
Niin kaukaa ja sentään läheltä niin soi armas, tuttava ääni, mun kiertäen unihin kirkkaisiin ja päivyen kultahan pääni. Niin kaukaa ja sentään läheltä niin käy käteeni armas käsi kuin kerran kuollut kätteleis sua lapsuuden ystäväsi. Niin kaukaa ja sentään läheltä niin mua muistovalkea vainoo: hän nyt on ylin ystäväin, mut muinen armas ainoo. TALVIP
Viereisen huoneen ovi avautui ja kreivi Vasili varovasti astui sisään. Sinä lasket leikin liika pitkälle." Olga nojautui pöytään. Hänen rintansa nouseskeli nopein lyönnin ja ilmaisi hänen kiihkeää mielen liikutustaan. "Hän, jok' ei tahdo mitään voittaa, ei mitään voitakaan," vastasi hän. "Andrén parempaa minää, hänt' itseä, vapaaksi kuonasta, jok' on kultahan seoitettuna".
Päivän Sana
Muut Etsivät