Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kaivolla seisoi ennen häntä Husula, ja kun tämä mitään puhumatta oli täyttänyt ämpärinsä, nosti hän sen kaivon arkulle ja tarttui salkoon ikäänkuin nojataksensa siihen. Nyt tiedän, alkoi hän, tarkasti katsellen Marttia, kuka sun armahasi on. Martti katseli häntä sumeana ja kysyväisenä: Onko hän puhunut sinulle? Ei ole, mutta tiedän sittenkin.
Söin palan eli puolen arvoltani, Kysyin minä siskolta armastani. "Armahasi ei ole ollunna täällä; Maatapa taitaa marjojen päällä." Kävin minä armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan, Armahani makasi paarten päällä, Silkkinen vaate oli silmien päällä. Sisko se käski mua nauramahan "Taiat sa toisenki armahan saaha." Olisinpa nauranut armastani, Vaan empä jaksanut itkultani.
Se on seppo Ilmarinen alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin sanan virkkoi, noin nimesi: "Ellös nyt, anoppiseni, ellös sie kyselkö tuota, elämiä tyttäresi, asuntoa armahasi! Jo sen on surma suin pi'ellyt, kova loppu loukahtanut. Maassa on jo marjaseni, kankahassa kaunoiseni, mustakulmani kulossa, hopeani heinikossa. Läksin toista tyttöäsi, nuorempata neitoasi.
Yhätippä laulusuulla Kieles Luojaa kiittää. Armahasi hempeyskö Sulon sulle kantaa, Vai tuon lehdon viileyskö Ihastusta antaa? Miks' en saattais minäkin näin Laulaa linnun lailla; Vei tieni vaikka minnepäin, Mitä oonkaan vailla? Kai'u toki kanteleeni, Kai'u hartahasti Ihanuudest' isänmaani Kuolohoni asti! Lintunen. Lauloipa pieni lintunen Peitossa hongikon.
Hän saapuu Sophonisbe, hän luokses käy, hän luokses saa, hän vierellesi vaipuu. Maan vallat, voimat raukeaa, maat, taivaat haihtuu, haipuu. Tän' yönä yksin Rooman lait, Karthagon lyöjä, ovat eessäs vait. Yö kuluu, Masinissa. Jo aamun viiru selkenee. Mik' olkaas vastaan painaa? Sun armahasi kylmenee, on Sophonisbe vainaa. Sa astut aamuvartioon ja hymyilet: nyt Rooma puhukoon!
Yön kuu ja tähdet miksi noin Hääjoukon lailla loistavat? Mä mietin. Arvata jo voin: Unissaan henget hurskahat Taivaassa käyvät vieraisilla, Siit' ilo syttyy taivahilla: Yön kuu ja tähdet loistavat. Kansanlaulun tapaan. Ellös surko nuorukainen, ellös huolko ylkä! Eihän sua armahasi ikänänsä hylkää. Hänkö sinut unhottaisi? Kuinka taidat luulla? Ennen aallot järvissämme jäätyis kesäkuulla.
"Oo ensikerran kun taas ristiäisiä toimeenpanet", huusi hän alas vaimolle; sillä tunnettu oli seudulla että Gunhild kerran oli saanut lapsen, vaikka oli naimatoin. "Ha, ha" nauraa hohotti akka ja oikaisi itseänsä, "siinä tapauksessa armahasi saa jotensakin kauan odottaa". Näin sanoen meni hän tiehensä.
Söin palan eli puolen arvoltani, Kysyin minä siskolta armastani. "Armahasi ei ole ollunna täällä; Maatapa taitaa jo marjojen päällä." Kävin minä armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan. Armahani makasi paarten päällä, Silkkinen vaate oli silmien päällä. Sisko se käski mua nauramahan: "Taiat sa toisenki armahan saaha." Olisinpa nauranut armastani, Vaan empä jaksanut itkultani.
Päivän Sana
Muut Etsivät