United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jokainen pensas oli notkistunut maahan suurien tummanpunaisten ja mitä kypsimpien vadelmain painosta, niin että sellaista marjojen paljoutta ei vielä koskaan ollut kaksi marjanpoimijatyttöä nähnytkään. Teresia noukki, Aina noukki; Teresia söi, Aina söi. Hetken perästä oli heidän korinsa täynnä. "Nyt lähdemme kotiin," virkkoi Aina. "Ei, noukkikaamme vielä vähän enemmän", sanoi Teresia.
Söin palan eli puolen arvoltani, Kysyin minä siskolta armastani. "Armahasi ei ole ollunna täällä; Maatapa taitaa marjojen päällä." Kävin minä armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan, Armahani makasi paarten päällä, Silkkinen vaate oli silmien päällä. Sisko se käski mua nauramahan "Taiat sa toisenki armahan saaha." Olisinpa nauranut armastani, Vaan empä jaksanut itkultani.
Samassa ruustinnakin kiiruhti toisen pensaan luokse ja kohta pensaissa rupesivatkin varret kevenemään marjojen painosta, mutta toiset samanlaiset pensaat vierellä ja edessä odottivat raskaiden kuormiensa vapauttajia. Rovasti valokuvauskoneineen meni kauemmaksi keskelle ahoa, mihin näkyi monia kymmeniä pensaita, joissa oli monta sataa vartta aina pensaassa. Siitä rovasti otti valokuvan.
Söin palan eli puolen arvoltani, Kysyin minä siskolta armastani. "Armahasi ei ole ollunna täällä; Maatapa taitaa jo marjojen päällä." Kävin minä armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan. Armahani makasi paarten päällä, Silkkinen vaate oli silmien päällä. Sisko se käski mua nauramahan: "Taiat sa toisenki armahan saaha." Olisinpa nauranut armastani, Vaan empä jaksanut itkultani.
Jos Jumalasta on myötiä, niin on samanlainen ja vielä vähän isompi, virkkoi isäntä tyytyväisesti. Ja kolmantena kesänäkö tässä on taas tuommoinen vaaraimikko kuin tuollakin. Voi ihmeellistä Jumalan kaunistamaa vainiota, mikä siellä on, kun näkyy silmänkantomatka vaaran rinnettä, jossa vaaraimien väri on pohjavärinä ja vihantain varsien lehdet eivät kykene peittämään sitä marjojen paljoutta.
Tapahtui sitten eräänä päivänä, kun menin niitylle marjoja poimimaan, että siellä sattui olemaan muitakin lapsia. Minä en tuntenut heitä eivätkä he minua; vaan en minä estänyt heitä marjoja poimimasta, eivätkä hekään minua estäneet. Mutta en minä aivan iloinenkaan ollut heidän sielläolostaan. Pelkäsin näet marjojen kesken loppuvan, niin etten saisikaan astiaani täyteen.
Taitaa toteutua sananparsi, ettei pidä lähteä herrain kanssa marjaan, ne syövät marjat ja repivät tuohiset. Siitäpähän tuon senkin näkee, sanoi rovasti ja pitkin askelin kävellä lotmi ruustinnan rinnalla. Marjamiehet olivat päässeet marjapaikoilleen, missä lukemattomat vaarainpensaat silmänkantamiin hohtivat ruusunpunaisina kypsistä marjoista ja varret notkuivat marjojen painosta.
Kuvassa tulivat likimmäiset pensaat näkymään marjojen painosta sujuvine varsineen ja yksityisine marjoineenkin, mutta kauempaa tulivat näkymään vain pensaat marjain punertamine väreineen. Sen tehtyään rovasti palasi koneineen poimijain luokse ja rupesi kaksin käsin poimimaan suurimpia vaaraimia ja ammentamaan ruustinnan kiuluun, joka vähän väliä piti käydä tyhjentämässä saaviin.
Aivan kuin kyllästytti marjain poiminta, vaikka oli niin hyvä marikko, ettei hän koskaan ollut sellaista nähnyt, ja toiset myötäänsä iloissaan huusivat ja ihastelivat marjojen paljoutta. Poimitaan sitten, Ulla, pienemmille, sanoi Kalle. Se on niin komeaa, kun kaikilla on astiat täynnä!
Niin, sopii sinun puolustaa, kun olette hyvissä varoissa; mutta toista meidän on. Työllämme mekin elämme, ja kaikin kokoomme sen mukaan, kuin voimia riittää. Millä sitä lapset kokoovat? Hannes meidän on jo renkipoikana, ja Sakki saa hyvän päiväpalkan marjojen poimimisella. Mitä niillä marjoilla saa.