United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän sitten pääsi siitä selville, sillä Jeanne ei voinut enää salata häneltä mitään, laski hän korinsa maahan ja rupesi purkamaan kiukkuansa, minkä jaksoi. Kädet puuskassa huusi hän, tarttui sitten rouvaansa oikealla kädellään, otti korin vasempaan käteensä ja vihan vimmassa lähti hänen kanssaan marssimaan kotia päin. Heti heidän kotiin tultuaan vaati Rosalie häntä luovuttamaan hänelle rahat.
Sanaakaan puhumatta lähti hän pois, vaan kun sattui mennessään havaitsemaan korinsa pensaan takana, johon Tuomas oli sen juoksuttanut, otti hän sen kiireesti pois ja katseli vihaisesti poikia sillä hän huomasi kolttosen, jonka he olivat hänelle tehneet ja vielä sitten lain eteen vaivasivat! "
Sitte panivat he korinsa maahan ja alkoivat noukkia esiliinoihinsa, eikä kauan viipynytkään, niin oli esiliinatkin täynnä. "Nyt lähdemme kotiin", lausui Teresia. "Niin nyt menemme", vastasi Aina. Molemmat tytöt ottivat korinsa toiseen käteen; ja toisella he kannattivat esiliinojaan. Ja niin alkoivat he kulkea kotiinsa. Vaan tuo oli helpommin sanottu kuin tehty.
"Dan'l", lausui Mrs. Gummidge, yht'äkkiä jättäen korinsa ja tarttuen Mr. Peggotyn käsivarteen, "rakas Dan'lini, ne erosanat, joita lausun tässä huoneessa, ovat, ettette saa jättää minua jälelle.
"Ole varovainen, Ilse, minä pyydän, ole varovainen!" huudahti hän tuskallisesti, kun Ilse, istuutuessaan, viattomasti asetti pienen korinsa avatun paperivihon päälle.
Kun hän paraiksi pääsi metsästä tielle ja laski raskaan korinsa maahan vähäsen huoataksensa, sekä siinä levätessään katseli ympärillensä, kuuli hän pensaan juuresta tienmutkasta hiljaista nyhkimistä. Hänen utelijaisuutensa heräsi ja hän kohta riensi paikalle. Siinä istui pieni poika itkien, pieni luutanippu vierellänsä. "Mistä poika?
Tuomon kori punnittiin ja hyväksyttiin, mutta hän katseli levottomasti, kuinka auttamansa naisparan kävisi. Joka askeleella horjahdellen astui Lucy esiin ja laski korinsa vaa'alle. Se täytti kyllä painon, mutta Legree ei ollut sitä huomaavanaankaan, vaan huusi: "Mitä tämä on, sinä laiska elukka? Taas liika vähän. Jää heti tänne, niin annan sinun maistaa ruoskaa!"
Ei kuullut mehevimpiäkään sukkeluuksia. Oli väsynyt ... vetäytyi levolle heti, kun pääsi palvelijain huoneeseen ... korjaili ja somisteli vähiä vaatteitaan... Mietiskeli, kuinka saisi edes korinsa takaisin Käkriäisiltä. Ei voinut sinne kirjoittaa: häpesi. Sillä tavoin vietti miltei kaikki iltansa. Ani harvoin kävi toveriensa kanssa huveissa. Kerran isäntä haukkui hänet pahanpäiväisesti.
Portaat tuotiin, ja minä astuin alas sen ladyn jälkeen, joka oli heinäsuovan näköinen, sillä minä en tohtinut liikahtaa, ennenkuin hänen korinsa oli siirretty pois. Vaunut olivat tällä välin tyhjentyneet matkustajista, kapineet olivat pian korjatut, hevoset olivat jo ennen päästetyt aseista, ja nyt muutamat tallirengit käänsivät vaunut ja lykkäsivät niitä takaperin hiukan pois tieltä.
Minä muistan, että Jumala sen vuoksi ei voi pitää huolta meistä ja rakastaa meitä, niinkuin näyttää rakastavan vähimpiäkin muita luontokappaleitaan, ennenkuin olemme muuttuneet hurskaaksi ja raivanneet itsellemme tien sen suuren syntilaakson lävitse, joka eroittaa meidät Hänestä ja pimittää koko meidän elämämme. Evalla ei ole näitä tunteita. Kun jälleen pääsimme kaupunkiin, laski hän korinsa St.