Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Monta korkeata yksivakaisen kaunista puuta oli sen rinnalle ylennyt; myöskin kaikenkarvaisia kukkasilmiä pilkisteli matalista pensaista ja puutarhan keskupaikalla lähellä lehmusta rehotti ihana ruohokko, lahea kuin sametti. Vihantain pensaikkojen välistä hohtivat komean huoneuksen valkoiset muurit. Oli sydänyö.
Jotain hämärää aavistusta Sajaanin vuorenrinteiden viljavuudesta, seudun sinisestä taivaasta ja ihanasta luonnosta kuuluu olleen, ja "kullan ja vihantain metsäin" toivossa jätettiin vanha kotiseutu sekä tultiinkin onnellisesti Minusinskiin.
Joka mäessä ja jokaisen sillan luona hän muisti huutaa maisterille, joka molemmin käsin piteli ohjaksia ja katseli Gerdaa enemmän kuin hevosta: Pitäkää nyt silmät auki! Pappila oli vihantain puiden keskellä vähäisen järven rannalla. Se oli punaiseksi maalattu, ja akkunapuitteet olivat valkoiset. Suuret vanhan-aikuiset portaat näyttivät varsin hauskoilta. Tervetultua, tervetultua!
Hän kiihkeästi toivoi voivansa hänet sovittaa; ja ääneti astuessaan metsän tuoksuvissa hämärissä salakaarroissa, poikki täpläisen polun vihantain ja harmaitten ja ruskeiden vyöhykkeitten, hän kauas tähtäävällä mielenmaltilla kutoi suunnitelmiaan.
Laiva kulkee likitse ohi Sansibarin vihantain rantojen; näkyy luonto jossa on ainoastaan viheriäistä, hengitetään tuoksuja puiden pirteistä, hyvänhajuisista lehdistä. On kyllästytty valtameren ainaiseen tummansiniseen väriin ja halataan vaihtelevaisuutta. Ajatellaan niitä kuivia ja hedelmättömiä kukkuloita, jotka hiljan on jätetty, ja katso, mikä vaihtelevaisuus!
Jos Jumalasta on myötiä, niin on samanlainen ja vielä vähän isompi, virkkoi isäntä tyytyväisesti. Ja kolmantena kesänäkö tässä on taas tuommoinen vaaraimikko kuin tuollakin. Voi ihmeellistä Jumalan kaunistamaa vainiota, mikä siellä on, kun näkyy silmänkantomatka vaaran rinnettä, jossa vaaraimien väri on pohjavärinä ja vihantain varsien lehdet eivät kykene peittämään sitä marjojen paljoutta.
Mutta, koska ainoa ja suuri Jumala ja luonnon luova Herra, Itse ilmestyypi, ilmoittaapi, Mit' ei milloinkaan vois ihmisnero Keksimällä keksiä, kun Luoja, Kaiken alku, Oleva ja Ollut, Ijankaikkinen ja loppumaton Käsittämätön ja kaikkivoipa Ilmestyksen kautta ilmi tuopi Pyhän tahtonsa ja ihmiseltä Kuuliaista palvelusta vaatii, Silloin ihminen ei kuulla tahdo; Silloin Jumaluutta ainoata, Joka laskenut on perustuksen Luonnon rakennuksen, rajapiirit Vetänyt ja itse ihmishengen Sytyttänyt omast' elostansa, Häntä silloin uskoa ei tahdo Halpa ihminen vaan kallioille Nousee, vihantain puitten alle Astuu, uhriansa suitsutellen Luonnonvoimille, ja kuvan luopi, Jonka loiste, taitavasti tehty, Omaa tekijäänsä ivaileepi.
Voi sitä riemua, kun pesä, ihan uusi, oma pesä oli valmisna tuossa tuutivassa koivun latvassa vihantain lehvien välissä niin tiheitten, ettei suinkaan kotkankaan terävä silmä sitä siinä keksisi! Ja kuinka ihana siitä oli näkyala!
Päivän Sana
Muut Etsivät