United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Menkää hiiteen, herra! oli Bertelsköld vähällä huudahtaa, mutta hymähti sen sijaan vain pilkallisesti ja virkkoi: Kyllä kuuluu, ystäväni, että tulette hemmetärten hovista. Te erehdytte meidän pohjoismaalaisten tunteisiin nähden. Minkä te luulette päivän pilkahdukseksi, se on vain viluista, hallaista revontulta ja kylmettyneitä kyyneliä, lisäsi hän itsekseen.
Ah! tääll' uinuu entis-lehtoloissa Yöt yht' armahat, Piilee pikku-kukkain silmikoissa Kyynel-pisarat: Kuin, kons' onnen aikaa muinoin vietit Koti-virrallas, Revontulta katsoit, runoja mietit, Poimit kukkias. Kun tuoll' alkaa nurmet heilimöidä, Niityt vehmastaa, Missä lauloit ennen, kyynelöidä Oishan ihanaa!
"Ja metsä humisi täynnä revontulta", sanoi Dampbell hymy kasvoissa. "Niin. Kyllä sitä aina välistä oli aivan metsän täydeltä. Ja se kumma, että vaikka se ihan silmänräpäyksessä hulmahti, niin ei synnyttänyt pienintäkään ääntä eikä puitten hienoimmatkaan oksat vähääkään värähtäneet, ei enempi sen tullessa kuin lähtiessäkään.
Tuli tyhjästä ja katosi tyhjäksi aina siksi kunnes taas hulmahti uudestaan." "Mutta olikohan se revontulta? Eiköhän se ollut jotakin metsäkalman savua. Hyvähän olisi ettei olisi teihin taas joku kalma tarttunut", sanoi Dampbell ja sanoista selvään kuului ettei hän uskonut koko kertomusta. Tapani kääntyi katsomaan ulos, jääden mykäksi.
Niin, kasvoissansa löytänen Mun maani kallihin. Taas Pohjolan ei vertaista Suomessa missäkään, Siis maamme seudut kauneimmat Mä kasvoissansa nään. Kun kuulen aaltoin loiskunaa Rannalla aavalla, Nään revontulta leimuvaa Sen talvitaivaalla, Niin muistan: rinnass' impysen Myös lähde pulppuaa, Ja saanko lemmen katsehen, Se tulta leimuaa.