Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025


Jupiterkin Jos tuolta pilvist' ennustellen lausuis: »Se totta on», hänt' enemmän en uskois Kuin sua, jalo Marcius. Suo mun kiertää Käsvarteni sen ruumiin ympär', johon Sadasti vahvan peitseni ma särjin, Peloittain kuun sen pirstaleilla! Miekkan' Alaisinta nyt halaan; lempes kanssa Yht' uljaast', innokkaasti nyt ma painin Kuin maineenhimon voimall' olen koskaan Miehuuttas vastaan taistellut. Haa!

Hän, joka On varomaton, luuloton ja jalo, Ei tutki miekkoja; vain pikku temppu, Ja vähin vaivoin kärjellisen miekan Valitset itselles, ja taito-iskull' Isäsi murhan kostat. LAERTES. Sen ma teen; Ja siihen toimeen miekkan' voitelen.

Jos hän ois' niin viisas kuin hän kerskaa, Nyt hän tuntisi hetkensä, Miekkan' eessä lupas' hän seista ennen Kuin sen kuolo estävi kostosta." Kun hän sai sen sanoneeksi, haamu Nousi laaksosta verkalleen, Vuoren kukkuloille se tiensä otti, Kummullen jo Fjalarin luokse sai. Kuningas nyt hämmästyi kun tunsi Muodon harmajan kulkijan;

Ensimmäinen kohtaus. Paikka sama. Linnan piha. BANQUO. Mik' aika yöst' on, poika? FLEANCE. Kuu on maillaan; En kuullut ole kelloa. BANQUO. Puol'yöstä Se mailleen käy. FLEANCE. On myöhempi, ma luulen. BANQUO. He, miekkan' ota! Taivaass' ollaan tiukat: Sen kaikki kynttilät on sammuksissa. Tuoss', ota tuokin? Raskas niinkuin lyijy Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan En tahtois nukkua.

ROOMALAINEN. No hyvä, menkäämme siis yhtenä. Neljäs kohtaus. Antium. Aufidion talon edustalla. CORIOLANUS. Tää kaunis kaupunki on. Antium, minä Sun leskes loin, ja monen noiden sieväin Talojes perijän näin miekkan' eessä Korahtain kaatuvan. Mua älä tunne, Sun vaimos muuten vartain, poikas kivin Mun kuoliaaksi lyövät. KANSALAINEN. Terve! CORIOLANUS. Tuo kuuluisa Aufidius, missä täällä Hän asuvi?

CASCA. Petytten kumpikin, se myöntäkää. Tuolt' alkaa päivä, mihin miekkan' näyttää; Se hyvän matkan etelämpän' on, Jos aattelette nuorta vuoden aikaa. Kuukauden parin päästä pohjemmassa Sen liekki leimuaa; ja selvä itä On tuolla, Capitolin yli suoraan. BRUTUS. Kätenne mulle, yksi kerrassaan. CASSIUS. Ja vala päätöksemme vahvikkeeksi. BRUTUS. Ei valaa laisin!

Et henkeäs liioin sääli, Mun miekkan' sun rankaisee!" " paimenpoik' olen köyhä vaan Lähettämä Jumalan. Sun huolias tulin hoivaamaan, mielesi rauhoitan. Kuningas, sielus on sairas! Siis kuuntele harppuan'!" Saul nosti välkkyvän miekkansa, Mut lyönyt ei kuitenkaan. Ei iskun arvoa raukalla. Ja kuningas virkkoi vaan: "No hetkisen saat viel' elää, Sua myönnyn kuulemaan!"

ERLAND. Sankarini nuori! Velvollisuuden sanoja sa puhut. riennä kuningasta puoltamaan. Miks siitä taivas mua vanhust' estää. WILHELM. Sa lohduttele armast' immyttä! Sun sijaas, isä, taisteluun käyn minä. Tät' asiaa en tunne niin kuin sinä Ja Aksel tarkoin, vaan jos teistä rehti Uskollisuus se sotaan häntä käskee No niin, jo paljas miekkan' on, sua seuraan.

Oi, armon vallat, Aatokset häijyt torjukaatte, joilla Leponi häirii luonto! Miekkan' anna! MACBETH. Ystävä. BANQUO. Viel' ylähällä? Kuningas jo nukkuu. Hän oli harvinaisen iloinen Ja väellenne jakoi runsaat lahjat. Nyt tällä timantilla tervehtii hän Suloista emäntäänsä, sulkein siihen Kiitokset äärettömät. MACBETH.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät