United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
On aurinkoinen maillaan jo, Yön tuules huojuu hongisto Sun, neito, yösi lyhvä vaan, Sill' Luojan luokse loistamaan Sun täytyy kiirein täältä yllättää, Vaan ystäväsi kaihomahan jää. Vaan päiväs nyt on yltänyt, Ja nuoruus kylvää kukkiaan Niin armahasti loistamaan, Ja aate siivin rohkein Nyt lentää taivaan Eedeniin: Oi, saavu kiirein aika siunattu, Ja voiton seppel laske kaivattu! Impyselle.
Maa oli wiheriäisessä juhlapuwussaan ja puut seisoa töyhöttiwät kauniine lehewine lehtineen, niinkuin täysissä purjeissa olewat laiwat. Waikkei aurinko ollut wielä noussut, oli niin waloisa, että olisi nähnyt waikka kuinka hienosti painettua kirjaa lukea. Niin, eihän Pohjolan kesä=aurinko olekaan kauan maillaan ja waloisat owat silloin sen ihanat, kirkkahat yöt ja ihana, kaunis on koko luontokin.
Hänellä on tässä maillaan koko hänen rakkain maailmansa. Yksi hänen hienoimpia luonnonkuvauksiaan on »Kesäyön kirkkaus Pohjolassa». Ja siinä sattuvimpia piirteitä se paikka, jossa hän kuvaa niittyä ja niityllä yösyötössä liikkuvaa hevosta. Tuossa on niitty aitauksen sisässä ja niityllä käyskentelee hevonenkin kenties se sama.
Ensimmäinen kohtaus. Paikka sama. Linnan piha. BANQUO. Mik' aika yöst' on, poika? FLEANCE. Kuu on maillaan; En kuullut ole kelloa. BANQUO. Puol'yöstä Se mailleen käy. FLEANCE. On myöhempi, ma luulen. BANQUO. He, miekkan' ota! Taivaass' ollaan tiukat: Sen kaikki kynttilät on sammuksissa. Tuoss', ota tuokin? Raskas niinkuin lyijy Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan En tahtois nukkua.
Raadeltuinahan on kedoll' urhot, jotka hän kaasi, Zeulta kun voitonkunnian sai, Priamon vesa Hektor. Mutta te syömään vain kehotatte! Ma itsepä soisin, että nyt ottelemaan kävis oitis poiat akhaijein, ruokiin ryhtymätönnä, ja vasta kun päivä on maillaan, atrian uljaan laatisi, kun häpeämme on häätty.
Oi äiti, siunattu on sun virkasi se murhan yössä on tähti kirkas ja lohtu aikojen vaihteluissa, kun itsekkäiss' elon taisteluissa sun sydämmehesi saa liittyä, sen rakkaudesta saa lämmintä! Sä, Herra, palkitse äidin vaivat! Sun taimes hoitoa hältä saivat; Sun suuren lempesi kirkkaudesta nään säteen äitini katsehesta; siks tuntuu, päivä kuin maillaan ois, tään silmän loiste kun sammuu pois.
Hän on jo koko lailla harmaantunut sekä päästään että parrastaan. Hän istuu enemmän kuin kävelee istuu alituiseen keinutuolissansa ja savuringit nousevat. Hän ei enää liiku maillaan kuten ennen käskyjä jakelemassa, vaan häneltä tullaan kysymään.
Katsotaanhan!... Se oli kihlakunnan oikeuden päätös jutussa, jonka ukko oli nostanut naapuriaan vastaan luvattomasta kaskeamisesta hänen maillaan.