Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Sanoi sitte Jesukselle, Lausui suurella surulla, Kuiten toivolla todella, Uskon kanssa kaunehimman: "Herra aivan armollinen Muista syntistä minua, Koska kuljet kunniahas Astut vahvaan valtahasi." Jesus aivan armahasti Sanoi suulla lempeällä: "Vakaisest' sinulle vannon Uskos puolesta parahan, Ennen ehtoota tän päivän Olla saanet ilmeisessä Paratiisin pauhinassa, Minun kanssan' kunniassa."
Hyvä lapsi korjas sen Pirttiin, laski orrelle; Siipi viel' ei liikkunut Kun jo alkoi laulamaan! Kevään tullen poika laski Varpu raukan lentohon; Kaiken kesää armahasti Alla pirtin ikkunaisen Kiitostansa lauleli, Talven tullen katosi! Oja.
ELMA. Mut katsos tuota kanervaista nummee Ja vuorta Kumajan sen takana. Lomasta pilvein sinne päivä paistaa Ja jylhä vuori hohtehessa seisoo, Ja sielun' ihmeellisest', armahasti Nyt riutuu nähdessäni tämän näyn. Oi! kerran anastaapi lemmen voima Maan pinnan asujamet, ja he silloin, Nyt toinen toistaan raadellen kuin pedot, Käs' kädessä he silloin käyskelevät, Ja riemu kaikuu kaukaisimpiin ääriin.
mi usein leikkaa hetkiseksi varjon, jonk ihmislapsi suojaksensa laatii älyllä ynnä työllä taidokkaalla. Kuin viulut, harput monikielisellä sointunsa suloudella senkin hurmaa, ken ymmärrä ei nuotin merkitystä; niin valot, jotka siirtyi silmissäni, soi pitkin ristiä niin armahasti, ett' tenhouduin, ma vaikk' en virttä kuullut.
Surkaa lehdot! loppui armaan retki. Syys-iltana. Miks' rinta raukka useasti Niin vaikeroit? Kun tähdet yöllä välkkyy armahasti, Miks' ilmain tyynten halki kamalasti Sä kujerrellen soit? Sua elämäskö kiire lento Niin huolettaa? Vai itkettääkö kevään muisto hento? Oi kauhistaako mainen sääntö vento, Mi kukan kuolettaa?
Poskensa vielä verta vuotaessa hän otti harpun, näppäili sen kieliä ja jatkoi virttä 354, laulaen sen kolmannen säkeistön: "Isä Jumala, poika ja Pyhä Henk' ynnä enkelit armahasti pahan pauloilta tietämme turvatkoon ain' viime hetkehen asti ja perkeleen juonilta suojelkoon ain' sielua, ruumistamme." Huoneessa oli melkein pimeä. Kun hän aloitti virren, polki Ester jalallaan lattiaa.
On aurinkoinen maillaan jo, Yön tuules huojuu hongisto Sun, neito, yösi lyhvä vaan, Sill' Luojan luokse loistamaan Sun täytyy kiirein täältä yllättää, Vaan ystäväsi kaihomahan jää. Vaan päiväs nyt on yltänyt, Ja nuoruus kylvää kukkiaan Niin armahasti loistamaan, Ja aate siivin rohkein Nyt lentää taivaan Eedeniin: Oi, saavu kiirein aika siunattu, Ja voiton seppel laske kaivattu! Impyselle.
mi usein leikkaa hetkiseksi varjon, jonk ihmislapsi suojaksensa laatii älyllä ynnä työllä taidokkaalla. Kuin viulut, harput monikielisellä sointunsa suloudella senkin hurmaa, ken ymmärrä ei nuotin merkitystä; niin valot, jotka siirtyi silmissäni, soi pitkin ristiä niin armahasti, ett' tenhouduin, ma vaikk' en virttä kuullut.
Sun äänesi, Herra, armahasti suo tuossa soinnussa tuntea! Soi, sävel pyhä, soi suloisasti kuin kutsu paimenen illalla!" Kun Sven oli lopettanut, juoksi hän Esterin luo, heittäysi hänen syliinsä ja purskahti itkuun. Esterkin itki ja silitti hyväillen Svenin otsaa, heidän kyyneleensä yhtyivät ja sielu suli sieluun ihmeellisessä onnessa, kaihossa ja riemussa.
Oi sa oikukas, sa rakas tyttö, sano mulle, mitä oon ma tehnyt, että tuomitset mun tähän piinaan, että annetun sa sanas rikoit? Iltasella eilen armahasti käsiäni puristellen kuiskit: »Niin, ma tulen aamun koittehessa, tulen, ystäväni, aivan varmaan » Raollensa oveni ma jätin, koettelin ensin saranoita, iloitsin, kun narisseet ne eivät. Mikä odotuksen yö on mennyt! Joka neljänneksen kulun laskin.
Päivän Sana
Muut Etsivät