United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Innostun minäkin, tunnun kevenevän, ja mieleni käy hauskaksi. Mutta yht'äkkiä vaikenevat viulut ja soitto lakkaa. Kuuluu vain jostain salin perältä rahain kilinää, joita palvelija laskee jonkun käteen. Johtajan soitin on pysähtynyt täydessä vauhdissaan, kärki on ylhäällä ja hänen kätensä korvan tasalla.
Kas nyt mä tahdon tanssia, Jos suinkin kengät kestää, Nyt on mulla mieli marssia, Jos ei vaan vanhuus estä. Kun ennen viulut vinkasi, Huonotkin silloin yritti; Kun pelimannit pelasi, Vanhatkin vähän hyppi. Myös mieli nuorten tekeepi, Kun viulun äänen kuulee, Ja naurusuulla näkeepi, Että vanhat tanssiin tulee.
Mahdotonta oli, etteivät juuri he kaksi olisi luodut toisiansa varten. Ja kun Fanny kerran tuntisi Heikin ja rakastuisi häneen! Mikä suuri ihana maailma sieltä vyöryi kuin loihtimalla esille uusi, ennen aavistamaton, vienoine, mutta äärettömän ihanine väreineen! Ja sen auetessa oli kuin tuhannet viulut olisivat korkeimmasta diskantista aloittaneet hiljaisen väräjävän sävelvirran.
Muistatko, Simo, seppä-Antin laulua, muistatko? Tanssipas, veikkonen, tanssipas tässä, Nyt koska viina ja viulut on lässä. Hei, se oli laulu, sorja kuin suven suloisuus! Simo. Ha ha ha! Vanhastakin tulee konkari, ja selvänä yksvakainen mies kuin herrastuomari. Tuota se tekee jumalanvilja. Jaakko. Viinaa tänne!
Ja mister Hartley hän riemuiten kuulee oman sydämensä hän laulavan luulee miten tänä yönä viulut soi, miten unet ja muistot kukkuroi: hän on ehtinyt määrään elämän, hän on taideniekka, mestari, hän! Taas johtajanpuikkonsa nostaissaan hän keksiikin Kuoleman rinnallaan. Sen on silmissä hymyä hyytävää. Sydän Hartleyn sytkähtää.
Viulut soivat ja nuoret hyppelivät. Vanha suutari istui pöydän päässä soittajain rinnalla ja polki tahtia hymyssä-suin ja pää vähän kallellansa.
Pelimannit ottivat viulut seinältä ja rupesivat niitä taas virittelemään. Sitten he rupesivat koettelemaan, löytyisikö niissä vielä näinkin surullisena aikana iloisia säveliä, mutta tuo koetteleminen ja tunnusteleminen kävi heiltä niin arasti ja ujosti, kun he olisivat peljänneet jonkun koston taivaasta lankeavan heidän päällensä.
Sillä onhan oloni tuossa entisessä liikkeessä ollut kuin oppi-aika minulle. Se oli ollut hänen kokeilukenttänsä, hänen ponnahdinlautansa. Ilman sitä hän ei olisi koskaan kiivennyt näin korkealle. He maksavat viulut, sanoi Topi. Ja minä soitan. Tuo oli Johanneksen mielestä jo niin nerokasta, että hänenkin täytyi nauruun purskahtaa. Ja vuorineuvos Rabbing soittaa sinulla, sanoi hän. Onneksi olkoon!
Ja heidän ilonsa on oleva suuri, kun he näkevät, että he väsymättömällä työllään ovatkin koonneet itsellensä ja että heidän on mahdollista lähettää Heikkinsä opin teille. Mutta mistä on se syvä riemu, joka juuri nyt kaikkialta virtaa hänen omaan sydämeensä? Taas niinkuin tuhannet viulut alkaisivat korkeimmasta diskantista Yhdistymätön kaksinaisuus katoaa sydämestä, ja siellä syntyy uusi yksi.
Nämä pikku viulut olivat meille suureksi haitaksi, seuratessaan meitä alituisella soittamisellansa. Tulkkimme selitti meille että nuo kakarat kerjäsivät ryypyksiä. Heidän pyyntönsä esiintyi adagio mutta kun niiden onnistui jotakin saada kajauttivat ne iloisen preston, sillä tavalla he kiittivät. Elleivät ne sitä vastoin saaneet mitäkään herkesi soitto pian.