United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvä lapsi korjas sen Pirttiin, laski orrelle; Siipi viel' ei liikkunut Kun jo alkoi laulamaan! Kevään tullen poika laski Varpu raukan lentohon; Kaiken kesää armahasti Alla pirtin ikkunaisen Kiitostansa lauleli, Talven tullen katosi! Oja.
Heit' eikö säikyttänyt tuo? SOTURI. Heh, kyllä: Kuin jänis leijonaa, tai varpu kotkaa. Olivat, totta puhuin, niinkuin tykit Ladatut kaksin kerroin jyrinällä; Niin he Kahdesti kaksin kerroin löivät vastaan. Veressä kylpeäkö teki mieli, Vai uutta Golgathaako kuuluks tehdä, En tiedä minä Apua huutaa haavani; ma voivun. DUNCAN. Kuin sanas kaunistaa sua haavas; maineen On maku kummassakin.
Päivä helottelee lämpimästi aukeilla, mutta varjossa on raittiin kylmää. Vaarain rinteellä on havunneula sulanut sen verran, että tuoksahtelee pihkalle hiukan, ja koivun varpu lemahtelee keskipäivällä, ikäänkuin aavistellen tulevia kevätaamuja. Hän vetää henkeensä lämmintä ilmaa ja metsän tuoretta tuoksua, silmä tuikkaa tyytyväisesti ja lempeästi otsatukan alta.
Sen siipi pyrkivi aurinkoon Ja sydämiin sulo kieli, Ja aavistuksihin kaukaisiin Sen kuullen puhkevi mieli. Mut pääsky laulavi lapsilleen: "Pois hurjankorkea lento! Ken viihtyy laulaen pesällään, Ei väsy eik' ole vento." Niin ruokavirsihin varpu jäi Ja pääskynen pesähuoleen, Mut leivo pyrkivi yhtenään Valohon, taivahan puoleen.
Nämät olivat sellaisia, että kaksi oksakasta varpua painettiin maahan ja kolmas varpu pantiin poikkipuolin oksien haaraan. Poikkivarvun yli hypättiin, ja sitä nostettiin aina korkeammalle sen mukaan, kuin kukin edistyi hyppäämisessä. Ylimalkain vietettiin täällä kuitenkin istuessamme mättähällä valkean ääressä, milt'ei kontemplatiivista elämää.
Piippu on tukkeessa... Matti oli puhuessaan vetänyt piippunsa tukkeeseen, ja oli häneltä kesken puheensa tullut sopelle lähtö varpua hakemaan. No, eikö siihen tarpeeseen vältä vanhan luudan varpu? Niin, että mitä sinä sanoit niiden lapinlahtelaisten tehneen? Eivät ne ole mitään tehneet, mutta ruunu on tehnyt niille rautatien, jota myöten saavat mennä vaikka Helsinkiin taikka Amerikkaan. Minnekkä?
"Potra poika," virkkoi Varpu, joka oli piioista vanhin ja Helin uskottu, "se sinuu silmäili niin jott' en mie tietänyt, kätöistäkö vai suukkoista heän siulle ojentaa. Mitäs sanot, eikö siin' ois siulle mies? Heän on vielä naimatta." "Kernaammin mie jeän naimattomaks kunnes kivi vein peällä pyörii, ennenku hänelle mänisin."
Amerikkaan... Elä nyt valehtele, hyvä mies... Liisa seisautti rukkinsa ja katseli pyörän yli Mattia, niinkuin semmoista valehtelijaa, jonka puheissa ei ole alunkaan perää. Mutta siitä Matti kiivastui, ja häneltä katkesi varpu piipun varren sisään...
Vaan laulustani kuiten en huoli vai'eta, kun ääni lintuin muitten ei kuulu talvella. Paremmat laulu-äänet keväällä ehtinee, niin kuunnellessaan noita jo varpu vaikenee. Suonio. Lumisateella. Lumia lentää ristin ja rastin leikkiä lyöden ja taistellen; vaan väsyneinä vaipuvat viimein, etsien rauhaa, povehen maan. Mutta kun päivä keväinen kutsuu, pilviks ilmahan haihtuvat taas!
Vaan laulustani kuiten En huoli vaieta, Kun ääni lintuin muitten Ei kuulu talvella. Parempii laulajoita Keväällä ehtinee, Niin kuulellessaan noita Jo varpu vaikenee. HYLJ