United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Retkemme hänen luokseen, hänen pieneen taloonsa, jossa hän isännöi ja emännöi yksin, oli ensimmäinen retkemme kahden kesken. Jotta se kestäisi kauemmin, ajoimme käyden melkein koko matkan. Kesäinen tie kulki viileitä metsiä, pihkalle tuoksahtelevia petäjiköitä, tyynten lampien rantoja, ahoisia maita, siinsi vaaroja ja häämöitti aukeita, etäisiä ulapoita.
Tuop' on muuksi muuntelevi rahkan impi, rimmen kukka, on kuin ulpukan unelma tai tyynten vesien joutsen: "Sallinet, sinut opastan lipaskulta-linnalleni?" Tuop' on muuksi muuntelevi jumal-sulho sulkapäinen, on kuin myrsky metsikössä, laine lammella syvällä: "Sallinet, opetan sulle itsesi iki-ihanan?"
Rukouskokouksissa oli kummallista nähdä, noiden tyynten, hartaiden kasvojen parissa, tuo vanha huolistunut mies tuuheine harmaine hiuksineen, joka, kasvot rypyssä ja löyhinä, katseli toisesta toiseen, halukkaasti kuunnellen mitä puhuttiin ja toivoen kerrankin saavansa kuulla ne sanat, jotka antaisivat hänelle rauhaa ja hengen vapautta. Mutta paholainen oli saanut hänestä liian lujasti kiinni.
Hän minut vaivaan, vaaraan, kunniaan taa taivaanrantain käskeköön tai suokoon all' lehtoin tyynten mulle kultalyyryn ja rauhan laulajaks mun vihkiköön: oon hänen, muovaillakseen saa hän mun; kaikk' aarteet sydämeni hänen ovat. Ah, kyvyn tuhatkertaisenkin mulle jos Luoja soisi, tuskin sittenkään tunteeni syvän voisin ilmi tuoda.
Varoen käyt sä vierahien kesken ja tarkkaat, heidän suosiostaan etsit päämäärääs, siten heistä hyötyen. Mut ystävien luona vapaudesta ja heidän rakkaudestaan nautit, sallit myös oikun itselles, ja intohimo taas rajumpana ottaa valtansa. Niin ensiksi me niitä loukkaamme, joit' armahimmin rakastamme. LEONORA. Sinut näen ilokseni, kallis ystäväni, taas tyynten sanais takaa kokonaan.
Sinun tarvitsee vaan ajatella valtioneuvostoa ja vastata järkevien ja tyynten miesten edessä. On sitä siinäkin. Heidän peruukkinsa kummittelevat edessäni yöt päivät, ja jos nukun, kummittelevat he unessani. Mutta kun olet heistä suoriutunut, olet vapaa. Entä sinä? Mitä tarkoitat? Minä tarkoitan, että silloin vasta on tosi edessäni. Ajattelet kai Gotthardia? Tuota linnanpäällikköä?
En tunne, en tiedä, en pyydä ma Sua, vain jotakin kaunista kadotettua, joka kulki mun ohi, joka tullut ei liki, jota aavistin ain, joka pois meni iki. Kesäkuva Helsingin saaristosta. Yli Turholman tyynten vetten sävel soiton ja karkelon soi; vene valkea salmen suussa kuin ulpukka unelmoi. Sen tuhdolla impi istuu niin kuulas kuin illan kuu, min paiste piirtyvi mereen kuin keijujen porraspuu.
Yö, päivä, illan ruskotus, aamun koitto, hymy aavain tyynten ja korska myrskysää se kaikki on yhtä sulle. Ei määrä loitto nyt enää mieltäs houkuta vilhtyvää. Myös yhtä kallis sulle on tappio, voitto. Mut kallein kaikesta on syvä rauha tää, joka raskain lainein kuin meren iltasoitto verenkäyntiis yhtyen nyt sinun sieluus jää.
Surkaa lehdot! loppui armaan retki. Syys-iltana. Miks' rinta raukka useasti Niin vaikeroit? Kun tähdet yöllä välkkyy armahasti, Miks' ilmain tyynten halki kamalasti Sä kujerrellen soit? Sua elämäskö kiire lento Niin huolettaa? Vai itkettääkö kevään muisto hento? Oi kauhistaako mainen sääntö vento, Mi kukan kuolettaa?
Ja jos Camilla nyt vastais: »Mätäs onnelan miss' on tuo?» mitä vastaisi Atis hälle? »Sydän lempivä vain sen suo.» Ja jos Camilla nyt päänsä hänen painaisi parmaalleen, ja virkkais: »Vie minut sinne!» mitä vastais hän armaalleen? Yli Turholman tyynten vetten tuli tuuli ja äänet vei. Mitä vastaisi silloin Atis, sitä kukaan kuullut ei. Mut päin Kulosaaren rantaa vene valkea käännähtää.