Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Siell' asui Särkilahti, Suomen mies. Hän yössä istui eessä Vulgatansa. Mut raskain lainein läpi ikkunansa yön kaikki kaihot tuli tulvien ja valtasivat pään ja sydämen. Ja aatoksensa, latinasta poissa, ne kiitelivät synnin karkeloissa, kaikk' kaipuu pidätetty, kahleitaan se puisti, tietoisena voimastaan. Näin Särkilahti aikaan keskiyön sai itse Viettelijän vieraaksensa.
Sen koommin katsonut ette taa, kun käskitte: käykää päin! Mepä seurasimme, se uskokaa, jok' ainoa urhona kaatui, ei muuten he viipyis näin.» Käden nostaen luutnantti vielä nous verihiekalle istumaan, näkö seestyi, suurin lainein sous povi kuoleman tuokiolla, hän heilutti hattuaan: »Vai kunnialla siis kaatuivat eturinnassa rientäin he, ja luutnanttiaan liki seurasivat?
Yö, päivä, illan ruskotus, aamun koitto, hymy aavain tyynten ja korska myrskysää se kaikki on yhtä sulle. Ei määrä loitto nyt enää mieltäs houkuta vilhtyvää. Myös yhtä kallis sulle on tappio, voitto. Mut kallein kaikesta on syvä rauha tää, joka raskain lainein kuin meren iltasoitto verenkäyntiis yhtyen nyt sinun sieluus jää.
Ulapoilla merten uljain taruin, lapset yön, te aallot, kertokaa: uskon uljahimman kasvattaa päivät pimeimmät ja korpi karuin. Läpi elämäni aaltoillut oot äänettömin lainein helmaan meren. Kulkeissasi myrkyttänyt oot sa veren kaiken, minkä lumoos kietonut oot.
Ja kuu oli kohonnut vuorien takaa ja kuvastui veteen pitkänä, väräjävänä valojuovana. Silloin kumartui Jaana laidan yli ja loi kummallisen ennustavan katseen hiljaa lainehtivaan meren pintaan, joka hitaasti nousi ja laski levein, tyynipäisin lainein. Mitä näet Airiston aalloista? kysyi Bertelsköld koskettaen vanhuksen käsivartta. Suomen tulevaisuuden näen, vastasi Jaana matalalla äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät