United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin silmänsä kohotti, Nosti lunta luomiensa Toinen enkeli ihana, Valkosiipi, vyöhyt kulta, Painui puhdas polvillensa Pyhän polvien etehen Sekä lausui laaskavasti, Suulla puhtaalla puheli: "Oi on Isä armollinen, Herra Henkien väkevä! Tässä tuon ma maani mahlat, Kohlut kansan sorretuimman, Jonka luotujen seassa Kuolematon keksi silmä. Luoja suuri luomakunnan! Täss' on kyynel, huokaukset Kansan, jolle oikeutta Valt' ei vieras vallassäädyn Salli sanoilla omilla Ilmi-tuoda tuomioissa, Eikä valtojen välissä. Täss' on vaivat, kärsimykset Kansan, jonka oma, armas Kieli sointuva sulonen Perin pois on työnnettynä Virkakunnista, viroista, Vaikka kansan kallis leipä Virat viljalla ravitsi. Täss' on hengen taistelukset, Tässä kuoloa kovempi Sota sielujen sisussa: Katsos, Herra, Henki Suuri! Siltä kansalta katalat Ehdot hengen elämänkin Kovin riistävät rivosti. Sillä kouluja omia, Joissa vanhin lapsellensa Viljan henkensä pyhimmän Saisi jättää jälkehensä Perinnöksi polvuiseksi, Johon liittyisi likemmin Oppi oiva ihmiskunnan, Mink' on vuotten vieriessä Tuhat päätä tuskan tiessä, Nerot neuvoja nivonut; Niitä ahjoja elämän Kielelläns' ei kansakunta Omalla saa opiksensa, Vaikka hiutuu henki herja Tiedon näljästä, janosta: Pyhä Herra, Luoja Hurskas! Kuule kansan huokausta, Katso kurjan kärsimystä! Ethän suotta jaellunna Hengen lahjoja jaloja, Suott' et heihin tuhlannunna Suurta voimasi väkeä. Ethän kieltä kaunihinta Sorra tuskan huutoihinsa, Etkä mieltä kestävintä Vaivuttele vaivoihinsa. Työtä, vaivaa, urhoverta, Innon tulta isänmaisen, Poiss' on kaikki elon-ehdot Uljahimman kansakunnan, Kovimman mi luonnon voitti, Pienimmän mi palkan pyysi Ethän näitä, Herra Hurskas! Salli polkea pyhiä!" Näin kun lausui, rukoellen Vielä viipyy odotellen. Luoja lausui, henget kuuli, Voimat taivahan vavahti, Maassa vallat liikahteli: "Lyhyt-näkö, huoles heitä! Kuinka itkit sa ihala, Kun ma tuosta vierahasta Voiman iskulla erotin Saman kansan, vaikka juuri Silloin lahjani parahan Sille soin: sen kansakuntain Joukkoon kansaksi korotin. Kansat sortuu, toiset nousee; Ikikanansa kaikki kuolee: Maine kantaa muistissansa Kadonneetkin kansain polvet. Mutt' ei nuoren, nousevaisen Vasta eloon pyrkiväisen Kansakunnan kulkuretki Vielä laskullensa riennä. Vasta sill' on kasvamassa Kylvöpelto siemennetty. Kuinka touko orastuupi, Orahasta laiho saapi, Laiho kuinka kypsyttääpi Viljan tähkät täyteläiset Siitä aika tulevainen Vasta lausuu tuomionsa.
Ulapoilla merten uljain taruin, lapset yön, te aallot, kertokaa: uskon uljahimman kasvattaa päivät pimeimmät ja korpi karuin. Läpi elämäni aaltoillut oot äänettömin lainein helmaan meren. Kulkeissasi myrkyttänyt oot sa veren kaiken, minkä lumoos kietonut oot.