United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
1 SENAATTORI. Pois ruumis viekää, Ja surkaa häntä. Kunniata saakoon Hän suurempaa kuin kukaan, jota airut On hautaan saattanut! 2 SENAATTORI. Aufidiota Tuon miehen kiivaus osaks puolustaa. Hyväksi kaikki kääntyy. AUFIDIUS. Viha jäähtyy; Mun suru valtaa. Nostamahan tulkaa, Päämiestä kolme, yhten' olen itse. Lyö rumpua; se suruvirttä soikoon; Peitsenne laskekaa!
Surkaa lehdot! loppui armaan retki. Syys-iltana. Miks' rinta raukka useasti Niin vaikeroit? Kun tähdet yöllä välkkyy armahasti, Miks' ilmain tyynten halki kamalasti Sä kujerrellen soit? Sua elämäskö kiire lento Niin huolettaa? Vai itkettääkö kevään muisto hento? Oi kauhistaako mainen sääntö vento, Mi kukan kuolettaa?
Toiveissani, elämäni tarkoitusperässä ja rakkaudessani olen kurjasti pettynyt! Kaikki on mennyttä, kaikki, kaikki! Repaleisempaa miestä ei maa ole kantanut, henkisesti repaleisempaa ... ja ehkäpä pian ruumiillisestikin. Hyvästi vanhempani, kiitän kaikesta! Elkää surko sitä, joka ei kauan surra aio!... Taikka surkaa niinkuin olisin kuollut kymmenen vuotta sitten pianon ääreen piennä Alvarinanne."
Kuink' autuus siell' on armahin Kultaansa armastaa, Sielt' uskoisuus on syntyisin Ja sinne halajaa. Näin lainehelta laineellen Sen kiitosvirsi soi; Ja puolisonsa rinnallen Pian hiipi, lauloi noin: Kyll' enpä eloin unelmaa Näe vuosisadottain Mutt' Pohjan aalloill' armastaa, Sen suvell' laulaa sain. Torpantyttö. Neittä Kantalan oi! surkaa, lehdot, Jolle suotiin kukkain elon-ehdot!
Rannall' loikuu purtes ylähällä, Ikäänkuin et aikois konsaan tällä Lahden laumaa verkkoloihis pyytää, Sikseen kaikki mielityöskin syytää. Piilipuiden alla kalmistolla Viivyt vaan oi! kultas kammiolla; Päivän sammuellen, sarastellen, Haudall' aina istut itkeskellen. Neittä Kantalan oi! surkaa, lehdot, Jolle suotiin kukkain elon-ehdot! Lyhyt hälläkin ol' loiston hetki.
Ma kuolemaansa vaikka toivoin myötään, Murhaajaa vihaan, rakastaen työtään. Sa palkaksesi tunnonvaivat ota, Minulta et saa armon suosiota. Yön varjoissa sa hiivi niinkuin Kain, Ja valoa ja päivää karta ain'. Oi, loordit, sydän mull' on tuskaa täynnä, Tie onneen näin kun veren kautt' on käynnä. Mun kanssani nyt surkaa, huolikaa Ja mustaan murhepukuun pukeukaa.
Lyhyt hallakin ol' loiston hetki. Surkaa lehdot! loppui armaan retki. Eikö kuolon valju henki säästä? Eikö luonto velastaan voi päästä, Uhraamatta surman enkelille Kaunihinta Luojan suomaa sille? Voiko kylmä kalma ihannella Hellää lempeyttä? armastella Kantalanko lasta Tuonen rotkot, Niinkuin "Lantaan" laksot, "Vanhais"-notkot?