Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Se eihän ennen ollut semmoinen. On silta, portaat toisin rakennettu. On käytävätki toisin hiekoitettu. Puut suuremmat ja toiset lahoneet. Olemme raukat varmaan eksyneet. Ei, tuoss' on kivi, jolta ongitimme, Ja tuoss' on ranta, jossa uiskelimme. Mennäänpäs vielä! Ja he kulkivat, Mut yhä näkyi seikat oudommat. Syreenimaja tuoss' on tuoksuvainen. Kaks vanhust' istuu siinä, mies ja nainen.
Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa: "Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
Vaan hetket vieri, päivä jo länttä purppuroi, kun Suomen joukon miehuus nyt viimein voiton toi; se kaikki esteet mursi, se kaikki tieltään löi, ja turva tyyni jälleen nyt vanhust' ympäröi. Kun harjult' alas kulki jo parvi viimeinen, niin parven kohdall' ukko nous suoraks oieten: »Te Suomen urhot nuoret, teiss' onko ketäkään, ken sanat kuulla tahtoo soturin harmaapään?
ERLAND. Sankarini nuori! Velvollisuuden sanoja sa puhut. Sä riennä kuningasta puoltamaan. Miks siitä taivas mua vanhust' estää. WILHELM. Sa lohduttele armast' immyttä! Sun sijaas, isä, taisteluun käyn minä. Tät' asiaa en tunne niin kuin sinä Ja Aksel tarkoin, vaan jos teistä rehti Uskollisuus se sotaan häntä käskee No niin, jo paljas miekkan' on, sua seuraan.
Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, ja nuorukainen vanhust' esille taluttaa: "Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, kevättä laula mieliin, iloa rintahan!" Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan, olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen ne lumivalkeoina valuvat harteillen.
Ja vuoroin valkea se johti heitä ja vuoroin punainen, tään laulun tahtiin kisaansa hidastain tai kiirehtien. Taas vasemmalla neljä neittä tanssi, puetut purppuraan, ja heitä johti yks, jolla oli päässä kolme silmää. Takana kaikkein tässä kuvattujen kaks tuli vanhust' erilaisin vaattein, mut liikkein yhtä arvokkain ja varmoin.
Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: Siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, Ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa; "Paraimmat laulut, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
Nyt ois tuho vanhuksen toki tullut, vaan heti huomasi tuon sotaärjyinen Diomedes, kaikuvin huudoin pyys avuks aimon Odysseun käymään: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo! Pois selin vainoajaan pakenetko sa arkojen lailla? Kunp' ei juostessas vain selkään peitsi jo puuttuis! Seis, tule vanhust' auttamahan, uros tuima jot' uhkaa."
Ja vuoroin valkea se johti heitä ja vuoroin punainen, tään laulun tahtiin kisaansa hidastain tai kiirehtien. Taas vasemmalla neljä neittä tanssi, puetut purppuraan, ja heitä johti yks, jolla oli päässä kolme silmää. Takana kaikkein tässä kuvattujen kaks tuli vanhust' erilaisin vaattein, mut liikkein yhtä arvokkain ja varmoin.
Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esille taluttaa: »Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!» Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan, Olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, Hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen Ne lumivalkeoina valuvat harteillen.
Päivän Sana
Muut Etsivät