United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sulaks ahjoks poskeni ma saisin, Jok' ihan hiiliks hävyn kaiken polttais, Jos tekos julki toisin. Mitä tehnyt! Nenänsä taivas tukkii, kuukin torkkuu Ja tuuli luuska, kaikkein suutelija, Maan ontelossa luolassa on vaiti Ja kammoo sitä kuulla. Mitä tehnyt! Hävytön portto! DESDEMONA. Totta, Jumala, Mua loukkaat. OTHELLO. Sinä etkö portto? DESDEMONA. En. Niin totta kuin ma olen kristitty!
Ma sua lemmin, jo etkö kuule? Kuin hepo laiska mi torkkuu työssä jos revi kuinka tai puulla lyö sä! Niin kylmä oot sa, et liikahdakkaan Jo herää, armas, ma puulla hakkaan! Sa muistatko kun me kahden hämyhetkinä soudeltiin yöhiljaista pintaa lahden ja kuuta katseltiin? Oli suuri persokesti tuo turpeaposki kuu. Se pilviä hirmuisesti söi mut eipä kelpaa muu.
Kammioihin hiipinyt on kansa, seinäin, ovien ja salpain taaksi. Puiston puutkin torkkuu seisaallansa, nukkua kuin aikois ainiaaksi. Ketään kanssani ei kuulemassa, kuinka soipi hiljaisuuden taika: talviyössä kuulaan korkeassa yhtyy iankaikkisuus ja aika. Tääll' ei elämähän sido mikään, kuolo on kuin ystävä ja veli, tääll' ei mitään tehdä ihmisikään, yhtäkaikki, kuoli taikka eli.
Istun yhä venheessäni, vaikka olen jo lakannut onkimasta. Olen nostanut ankkurin. Vapa torkkuu veneen laitaa vasten. Minun olisi lähdettävä, mutta en saa tarmoitetuksi itseäni tarttumaan airoihin. Olen kahden karin salmekkeessa ulkona merellä. Takanani on pieni sisäselkä ja sen perillä manner metsäisenä viivana vielä valoisaa iltataivasta vasten.
Nousemme vielä yhden kerroksen välin muurin sisälle rakennettuja portaita myöten ja uudelle käytävän lattialle tultuamme huomaan, että täällä on vielä kaksi koppikerrosta päällekkäin siis kaikkiaan kuusi kerrosta. Käytävän kulmauksessa on jonkunlainen aitio pöytineen, hyllyineen ja jumalankuvineen. Pöydän ääressä tuolilla torkkuu vartia.
Kuka se siinä punaista heiluttaa...? elä heiluta, akka, punaista, että pääsee tulemaan ? Häh? ... että pääsee tulemaan? Kuka ei pääse tulemaan? Eivät pääse rovastin vaunut. Rovastin vaunut?... Se torkkuu vielä... Kuuletko, sinä nukut ja annat tamman ajaa rekesi pirtin nurkkaan! Eihän se ollut minun syyni... Mikä ei ollut sinun syysi? Ei mikään ... itsestäänhän se portti...
Se on suomalaisen kyyti-Matin tapa semmoinen, aina semmoinen, sanoi hän. Lähtee myöhään liikkeelle, ajaa laiskasti, torkkuu taipaleella, ajaa kiinni vastaantulijaan ja kuluttaa aikaa tappeluun ja haukkumisiin, kun olisi viisaampi antaa tietä.
Pastori ja lapset ovat jo aikoja sitten menneet kotiinsa, mutta ukko Büring vinguttaa yhä vielä viuluansa ja lukkari torkkuu seinää vasten. Hän on niin väsynyt! Nyt tulee Riikka ämpäreineen, Karoliina luutineen ja Juhani varsiharjoineen. Nyt alkaa lattianpuhdistus, jonka aikana vieraat, sikäli kuin työ edistyy, tanssitetaan ulos.