Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Yksin puutkin ylistivät nuotikkaasti suloisella huminalla latvoissaan Iäisen kunniata, sointuisuudella, joka käy yli kaiken mitä ihmiset ovat uneksuneetkaan. Sillä aikaa kun Abdallah äänettömässä ihastuksessa katseli näitä ihmeitä, laskeutui enkeli hänen luoksensa. Ei tämä ollut se hirmuinen Azrael, se oli taivaallisen armon sanansaattaja, hyvä ja lempeä Gabrieli.
Vahingoittumaton? kuinka se oli mahdollista? huusivat useat äänet. Kuinka se oli mahdollista, tietää ainoastaan yksi maailmassa, ja hän tietää senkin, etten valehtele. Läheisyydessä olivat puutkin palaneet ja ruoho mustana, paitsi sillä paikalla missä laatikko seisoi. Ihmettelyn huudot kuuluivat uudestaan. Luojan voimaa ei käsitä ihmisjärki. Semmoista ei oltu ennen kuultu.
Kammioihin hiipinyt on kansa, seinäin, ovien ja salpain taaksi. Puiston puutkin torkkuu seisaallansa, nukkua kuin aikois ainiaaksi. Ketään kanssani ei kuulemassa, kuinka soipi hiljaisuuden taika: talviyössä kuulaan korkeassa yhtyy iankaikkisuus ja aika. Tääll' ei elämähän sido mikään, kuolo on kuin ystävä ja veli, tääll' ei mitään tehdä ihmisikään, yhtäkaikki, kuoli taikka eli.
Keväinen yö on kolkko ja kostea, ja vasta lehteen puhjenneet puutkin näyttävät värisevän. Paikat ovat tutut ja matka monta kertaa ennen kuljettua. Mutta ei mikään näytä kuitenkaan olevan entisellään. Kuta enemmän hän syvenee korpeen, sitä leveämmäksi käy tie ja sitä haaskatummaksi metsä. Entistä karjanuraa on aukoiltu isommaksi, sitä on ajettu kärryillä, ja rattaat ovat raapineet kuorta puista.
Niinpä vanhemmat Taivaan töitä auttavat, Juurkuin iltatuike on Apulainen auringon. Katso yöhön, Kuinka valhekuvan tuolla Ikkunaisen ulkopuolia Lieden työhön Melkein voisit verrata! Petos vältä, Tutki lähemmältä! Usein tyhjä valon varjo Kolkon pimeyden tarjoo, Vaikk' ens näyttää loistoa. Puutkin riutuu, räytyy, Niinkuin ihmis-elämä Täytyy Vanhuutehen nääntyä.
Kolkko ja kuollut oli seutu, jonka kautta Jeriko nopein askelin kulki ja valittavasti narisi lumi hänen jalkojensa alla. Ei missään näkynyt, ei kuulunut elämää, kaikkiaalla vaan vallitsi kuolon hiljaisuus ja kolkkous. Tien varsilla seisovat puutkin olivat kuolleina, liikkumattomina ja oksiin tarttuneet lumijoukot peittivät niitä, kuni kateliinat.
Mikä näky hiiltynyt, kukistunut huoneus, savuavat rauniot, pari puoleksi kukistunutta uuninpiippua. Itse puutkin puutarhassa, nuo herttaiset lehmukset pihassa, koirakoppi, joka oli nurkalla, kaikki oli hävinnyttä, palanutta ja mustaa.
RUOTSILA. Ihmisiä on niin paljo, joilla onkin työnä vaan toisten ärsyttäminen keskinäiseen vihaan. Lempo vieköön, täällä tulee kylmä. Tuli on pesässä sammunut. RUOTSILA. Ja puutkin ovat loppuneet. LIND. Tämmöinen syksyinen yö vilustaa aika lailla. RUOTSILA. Eikä vartijakaan enää tänä yönä tule tänne. LIND. Kuulkaa, naapuri, minä olen hyvin nähnyt, mikä paperi se teillä tuo on!
Vaikk'ei hän luullaksemme sanottavasti rientänyt, saapui hän kylään ennen meitä, jotka kaikin voimin hätyytimme hevosiamme kiirehtimään. Suuresti olimme me kumminkin voitolla siten, että meidän kulkemamme tie meni läpi ihanien maisemien, pitkin miellyttävää laaksoa, jossa avautui näkyviimme monta kaunista näköalaa ja puutkin tarjosivat runsasta siimestä.
Sa näitkö tuoll' ulkona luonnossa: Kukin kukka on omaa luontoa, Kukin puukin luontonsa säilyttää, Eri sävelin linnutkin livertää? Voit kukkasen temmata kummulta, Voit puutkin sä lastuiksi pirstoa, Voit linnunkin vangita häkkihin, Sama luonto niill' on kuni ennenkin!
Päivän Sana
Muut Etsivät