Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Minä olen kuljeksinut paljon, että olisi suloista päästä lepoon isänmaahani. Tuolla Kristianiassa on hautakumpu, jossa minun vanhempani lepäävät. Siellä on sijaa minullekin.
Hän riutui riutumistaan ja silmin nähtävästi ei hänellä enää pitkiä aikoja ollut jälellä. Sisällinen suru ja kaiho auttoi vielä häntä hautaa lähemmäksi. Aikaansa vietti hän milloin Paavolassa, milloin vanhempainsa luona Mäkelässä. Mutta rakkaimmat paikat hänelle olivat Leppäniemen kallio ja Lyylin hautakumpu kalmistossa.
Kuihtuneen nuorukaisen hautakumpu oli tästäpuoleen paremmassa kunnossa kuin yksikään muu L n hautausmaalla, sillä saman pitäjän nuori pastori, Oskari E. nuoren rouwansa Lotan kanssa piti siitä erinomaista huolta. Siihen oli istutettu pysywäisiä kukkaispensaita ja kesäisinä aikoina oli niiden juurelle kylwetty moniwärisiä kukkasia.
Mutta kotiin en kuitenkaan mennyt; minun täytyi ensin nähdä mihin tilaan vieraat olivat jättäneet häväistyn hautakumpu raukan. Se oli paremmassa tilassa, kuin minä olinkaan aavistanut. Kivilohkare oli pantu vanhaan paikkaansa. Multakin oli heitetty sen päälle ja tomuastian sirpaleet olivat poissa. Ainoastaan irti kaivetut pensaat olivat hajallaan siellä ja täällä nääntymässä.
Ei ... ei aivan silloin. AILI. Se mahtoi olla sinulle kamalaa? HANNA. En tiedä. Ei minulla siitä ole juuri muuta muistoa kuin näky, joka koko ajan oli silmieni edessä ja jota kohti kuljin: kukitettu, vihreä hautakumpu huuruisten koivujen alla, harmaan kirkon seinämällä, sen ympärillä valkolakkinen nuoriso laulamassa isävainajan oma ainainen unelma viime aikoina.
Salomonin valtikka kannettiin juhlallisesti leirin läpitse. Korkean kukkulan laella, joka kenties oli jonkun muinaisen sankarin hautakumpu, lausui Ester, profetissa, armeijan kiivas-uskoisimpien keskellä yllyttäviä ennustuksiansa.
Kuitenkin, kun silmiä jo hämärsi, hän ikäänkuin unessa luuli näkevänsä, että hautakumpu hänen päällänsä hiljalleen aukeni ... että joku karvainen esine liikkui sinne tänne hänen ympärillänsä ... että eräs käsi laskeusi hänen otsallensa. Ja vielä tärkeintä kaikista, että tuon käden etu-sormessa oli rautasormus, ja sen kannassa lilja. Veli Starck.
Se mikä tässä, XI 123-125 ja 139, 140, kerrotaan Antimakhoksesta, kohdistuu ilmeisesti siihen tilaisuuteen. Nämä säkeet, joissa äkkiodottamatta kerrotaan Zeuksen vieneen Hektorin erilleen ottelun melskeestä, ovat omiansa ällistyttämään lukijaa. Teksti on kuin onkin näissä kohden huonosti yhteen sommiteltu. Īloksen hautakumpu: ks. Il. X 415, Sel.
Kapealla hiekkareunalla kukkulan juurella näkyi siihen kaadettu ihmistuhka vaaleana reunana ja pienen pensaan alla oli, puoleksi kätkettynä, pieni mustaksi palanut luusirkale ainiaksi erotettuna toisista, jotka olivat lasketut takaisin hautaan. Minä otin varovaisesti sen käteeni. Nuori herra oli ollut oikeassa; ne, joita hautakumpu peitti, eivät olleet aikoinaan olleet jättiläisiä.
Ei nimeä tyttärein' Saa kenkään mainita. Isän povessa Lyhyt on elon taru hällä. Minunpa olkoon vaan hänen muistonsa. Kun perille pääsnyt ma oon, Kun hautakumpu päälläni kohoaa, Korvan' ei kuule ihmisääntä, Voittoni kalliin mainita vasta saa." Näin lausuen nous' ylös hän, Pois astui, johtain kädestä poikaansa. Vankkana aivan niinkuin ennen, Salihin jätti hautojen kolkkouden.
Päivän Sana
Muut Etsivät