Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
"Seoittakaa leipään survotuita männynkäpyjä ja keittäkää lientä puolan varsista. Mutta kaikin mokomin, akkaseni, älä anna mitään elukoille eikä kerjäläisille. Meillä ei ole varaa olla armeliaita." "Minä menen torpan väen luo tuonne järven toiselle puolen, kysymään heiltä, kuinka heillä aina riittää leipää, kun muut kärsivät nälkää", arveli akka. "Mene vaan", vastasi ukko.
Kylässä oli luonnollisesti jokainen iloinen päästä kerjäläisten juoksua ja varkauksia. Kukin ilolla lähetti mitä hän voi vaivaisten huoneeseen, jos siellä mitään joskus puuttui, ennen kuin hän antoi almuja kerjäläisille. Mutta tästä vielä syntyi kylällen toinen etu, jota ei ollut kukaan ennen ajatellutkaan. Nimittäin, jos kesällä puuttui peltotyötä, otettiin muita ulkotöitä tehtäviksi.
Kuningatar, ensin rukoiltuaan Jumalaa, riisti koristukset kaulastaan ja käsistään ja antoi ne kerjäläisille; sitten hän irroitti purppuraviittansa ja kaulahuivinsa ja lahjotti nekin pois; hän antoi myös pois vyönsä ja kalleilla kivillä somistetut jalkineensa. Hän jätti ylleen vain hihattoman tunikan ja paljain käsivarsin ja jaloin hän astui molempien kuninkaiden eteen.
Minä siitä annoin pesumummulleni, lienenkö tehnyt pahasti, selitti Viija vähissä voimissaankin. Vai niin, sanoi Sylvi ja jupisi pois mennessään siitä, että toisen kylän kerjäläisille mennään antamaan säästöastiasta ja eikö liene itse vielä ottanut. Viija kuuli ja lisää näki, mitä isäntä ajatteli, ja toivoi, että jos olisi joku, joka puolustaisi, mutta ei ollut ketään.
Koko tämä surkuteltava lauma päästi nyt pahan porinan, johon uhkaavampiakin huutoja sekaantui. Leipää, leipää! Me kuolemme nälkään! Huoneita ja lämmintä! Me palellumme kuoliaiksi! Pois poliisi! Onko meillä huoneita kaiken maailman kerjäläisille? Se on hallituksen asia. Pitäkööt siitä huolta ne, jotka ovat syypäät kaikkeen pahaan. Ja jotka estävät kuningasta rauhaa tekemästä.
Juhannuksena ja elonkorjuun aikana on pappilassa väelle pidot ynnä tanssit; nimittäin ilman väkeviä; mutta muuten ei saa mitään puuttua. «Jokaisen kutsuu emäntä kestihin, Olut virtaa, harpun äänet soivat, Kaikki yhtyy polskan tahtihin.» Kerjäläisille on pappilassa ensin sopivaa työtä ja sitten ruokaa, laiskureille sopiva nuhdesaarna ja senjälkeen pois. Siten perustetaan vähitellen kultainen aika.
Vapaus voi olla hyvä kyllä kerjäläisille ja talonpojille, mutta maaherralle se on epämukava. Ei, siinä tapauksessa katson Kaarle-kuninkaan aikaisen yksinvallan paremmaksi. Mars, mies! ja mies meni. Seis, koira! ja koira seisoi. Nyt sitävastoin... Mutta kuulehan, kuka on harjoittanut Bogatiriasi? Ratsupalvelijani Istvan.
Kysymykseensä, olisiko talossa sijaa, saapi hän kyllä myöntäväisen, vaan samassa pahasti loukkaavaisen vastauksen: »Jos olet siivolla tuvassa, Oven suussa seisomassa, Oven suussa, orren alla, Kahen kattilan välissä, Kolmen koukun koskevilla.» Tähän orjille, kerjäläisille sekä naisille määrättyyn halpaan sijaan ei voi tietysti ylimielinen Kauko tyytyä.
Sen jälkeen otti hän rahakukkaron taskustansa ja puhui taas korkealla äänellä, jaellen joitakuita hopearahoja kerjäläisille: "Minä en ole rikas, pikemmin köyhä. Kuitenkin annan vähistä varoistani niin paljon kuin niistä riittää. Mutta rehellinen kansalainen minä olen ja tiedän, että tekin olette samoin.
Kussakin kamarissa oli oma ovensa, jossa oli reikä, että tuuli eli puhdas ilma pääsi sisälle juoksemaan. »Ei pidä sentähden laittaa aivan hyvää ja alkiata kerjäläisille,» sanoi Toivonen: »mutta niin että he saakoot halun, omalla työllään hankkia itsellensä parempaa oloa.» Sentähden joka loukko koko huoneessa oli laitettu makauspaikaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät