Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025


Ikkunan lävitse loisti lempeä valo, joka hopeoitsi parin kolmen ulkopuolelle puutarhaa ryhmittyneen niinipuun värähteleviä lehviä. Tietysti tuon pienen, somasti valaistun ikkunan takana odotti häntä kaunis rouva Bonacieux.

Hän on kuin hymy toukokuun, Kuin sulo laulu vienon suun, Ja häll' on varsi niinipuun, Mut poski metsämarjan. Kuink' keikkuu jalka ketterään, Ja liehuu letti pienen pään, Kuink' ilakoi hän veikeään Siin kesken tyttösarjan! Mut vain kuin tuuli on hän siin, On päivänpaiste saada kiin; Kuin pyy hän puikkii lymyksiin Ja vilahtaa ja vilkkuu.

Theislen Manu on tuolla alempana asettunut punaiseksi maalatun puisen ristin luokse niinipuun alla, rakeita rapsuttelekse maahan, ja hanhet nostavat nokkiaan ylös, jott'eivät rakeet, niinkuin puhe käy, löisi rikki heidän heikkoja aivojansa; mutta tuolla Endringenissä päin on jo selkeätä, ja pian pääsee päivä paistamaan, ja vuoret, metsät, kedot, kaikki näyttävät ihmiskasvoilta, jotka ovat pelon itkeneet pois ja nyt kirkkaina loistavat ilosta.

Kylän keskellä aukealla paikalla seisoi kolmen suuren ja korkean niinipuun varjossa yksi sen matalimmista huoneista; se ei ollut niinkuin muut komeammat rakennukset katettu punaisilla kattotiilillä vaan ainoasti oljilla, mutt'ei sentähden suinkaan ruma katsella, ja se erinomainen puhtaus, joka huoneen ulkopuolella havaittiin, ei suinkaan vaikuttanut muuta kuin tyytyväisyyttä; kohta kyllä näkyi, että sen asukkaat olivat varattomat, mutta myöskin että siinä huoneessa iloinen ja tasainen tyytyväisyys kävi käsi kädessä puhtauden ja siivollisen köyhyyden kanssa.

Sun paisteestas pappilan päivänkukat aukee, sun sätehesi kiiltämään kirkonkukot saa; läpi niinipuun lehvien, ilta kun raukee, valonuoles niin kirkkaina eteeni laukee, ett' tuskin maata polkea uskaltaa.

Nyttemmin oli tuon vanhan niinipuun ympäri vyötetty pari rautavannetta hajoamisen estämiseksi, mutta kyllä se antoikin siimestä kaikille taloon kuuluville, ja mitä se puolentoista vuosisadan elämänsä ajalla oli saanut nähdä, sitä ei voinut kukaan nyt elävä kertoa. Tämän ikivanhan muistomerkin alla oli Sprengtportin tapana mieluimmin levähtää, ja täältä katseli hän seutua.

Kuin lumottuina lehdet niinipuun ne värähtelee hopeassa kuun. Kuin lumottuna sydän vaikenee ja hiljaisuutta pyhää kuuntelee. Oi, armas, mikä ilta kuutamon! On taivas niinkuin meri rannaton. On niinkuin ikuisuuden kellot sois. Kuun venheessä me soutakaamme pois. »J

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät