Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Tuollahan tuo istuu portailla." "Jaha aivan oikein", sanoi kymmenniekka ja lähti pihan poikki portaille. Riikka ei näyttänyt tulijaa huomaavankaan, mutta jalkoterät kumminkin ponnistivat porrasta vasten, ikäänkuin hän olisi aikonut liikkeelle lähteä. "Saisikohan lainata yhtä sukkapuikkoa?" sanoi kymmenniekka tyynesti Riikalle. Tyttö näytti hiukan hämmästyneeltä ja kysyvin silmin katseli miestä.
Hän katsahti tullessani vähän kysyvin silmin minuun, ehkä luullen, että minulla oli jotakin erinäistä sanottavaa hänelle. Mutta se kysyväinen silmäys muuttui arveluttavan epäileväksi, kuin hän kuuli tulleeni katsomaan, kuinka tällaista tointa oikeastaan toimitetaankaan.
Joulukuun 28 p:nä kirjoitin: »Se on täällä... Taaskin jymeä laukaus ... hiljaisuus, ja jälleen yksi... Istuimme aamiaispöydässä, se tahtoo sanoa, söimme leipää ja juustoa. Ruokatarpeista oli jo puute. Silloin jymisi ensimäinen laukaus. Me katselimme toisiamme kauhistunein, kysyvin katsein. Olisiko se ehkä?...
Hän lukiessamme usein näytti hajamieliseltä, taikka huomasin hänen katselevan levottomin, kysyvin, tarkastavin silmin, aivan kuin hän. alati olisi odottanut jotakin erinomaista tapahtuvaksi. Toisina hetkinä hän näytti närkästyneeltä ja olevan pahoilla mielin.
Pojat katsahtivat häneen kysyvin, jännittynein silmäyksin, kun he saapuivat hirsikuormineen rakennuspaikalle. »Ei vielä, odottakaa!» vastasi hän tyynnyttävästi katseellaan. »Ei vielä, kyllä selitän», sanoi hän ohimennen vanhalle emännälle, päivälliselle tullessaan. »Ei vielä ... kohta», vastasi hän pöytään istuttaessa Hannan pelokkaaseen katseeseen.
Ja aikaa myöten ilmautuu lapsiakin, vaikkette te kaikkina hetkinä voi käsittää kuinka teillä voi olla lapsia tuon miltei vieraan matkustajan kanssa.» Hän katsahti rouvaan kysyvin, terävin silmin, ikäänkuin hän olisi päässyt siihen, mitä oli tähdännyt. Nuoren rouvan kasvoilla kuvastui yhä suurempi tuska ja levottomuus. »Eikö täällä ole liian kuuma?» sanoi hän nousten ylös.
Mutta kun näki, että Manti niin kysyvin silmin katseli äitiään, niin kääntyi hänkin äitiin päin, katseli äitiä, mutta väliin aina Kaisun etsivät silmät lensivät Mantiin ja taas äitiin eikä ymmärtänyt minkä tähden Manti niin kiinteästi katseli äitiä. Ei ymmärtänyt äidin kasvoilla itsekseen vieriviä kyyneliä. Ei ymmärtänyt värähtelevien kasvojen kieltä. Ei ymmärtänyt syväin huokaustenkaan sanoja.
Pekka puhalteli kuumaan kahvikuppiin ja sanoi: "Ei tule lientä siitä keitosta", vaikka verrattoman hyvältä tuntui tuo emännän ennustus ja ajatteli että kuin olisi omia rahoja että edes sormuksenkaan saisi. "Katsotaanhan kannasta rekeä. Tarkempi se on vieraan silmä kuin kotoinen korva", sanoi emäntä varmasti, naurahti ja vilkasi taas Pekkaan ja Loviisaan oikeen kysyvin silmin.
Niinkuin hän olisi havahtunut syvästä unesta, niinkuin kaikki olisi näyttänyt toisenlaiselta, oudolta ja kummalliselta: »Onko auringollakin silmät...? Onko se muinakin aamuina minua katsellut...?» Kului hetki. Hän kohotti uudelleen arasti katseensa. Aurinko katsoi suurin, kysyvin silmin juuri niinkuin äiti katsoo, kun hän ei mitään puhu, vaan ainoastaan katsoo.
Mutta kun ruokahalu oli hiukan asettunut, huomasi hän äkisti että poika oli pannut lusikan pöydälle ja katsoa tuijotti kysyvin silmin häneen, silloin hän suuttui itseensä ja herkesi syömästä. "Etkö ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on?" kysyi hän äreästi ja samalla hän pisti voin ja juuston takaisin laatikkoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät