Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Pelkäsin tulleeni väärään suojaan ja luulin ensin joutuneeni jonkun hengellisen miehen huoneesen; toiseksi erehdytti minua näiden herrojen läsnäolo, joka minut saattoi luulemaan, että olet kovin sairaana. Nuo molemmat mustapukuiset miehet heittivät d'Artagnan'iin, jonka tarkoituksen he ymmärsivät, tuiman, milt'ei uhkaavan silmäyksen; mutta d'Artagnan ei siitä välittänyt.
Minä olen lukiolainen Strengnäsistä ja nimeni on Eerikki Ljung, vastasi nuorukainen avomielisesti. Lähdin kasveja keräämään enkä tiennyt sitä tehdessäni tulleeni puistoon. Laskeutuessani maahan tutkimaan erästä harvinaista convolvulus sepiumia, tuli hänen kuninkaallinen korkeutensa juosten ja sattui kovaksi onnekseen minuun kompastumaan, ja kun olen jo liian vanha selkään saadakseni, niin...
"Seis, topp tykkänään sanoi Konkola kun laiva ryville iski". Tämä oli Pekka Palovaaran mielilause. Hän huomasi olevansa juuri Ainonsa kodin kohdalla. Suurella vaivalla saivat he hevosen seisattumaan. Pekka maksoi ja riensi pääovesta sisään. "Mille asioille sanoisin tulleeni?" arveli hän itsekseen, ennenkuin kelloa näppäsi. "No sama tuo! Sanonhan tulleeni visiitille vaan.
Kuinka, rouvani, sanoi hän, tuskin olen nähnyt teidät, kun jo tahdotte poistua; luulinpa toki saavani teistä seuraa täällä ajanvietteeksi. Minä taas, vastasi hoidokas, luulin tulleeni sopimattomaan aikaan. Te nukuitte, te olette väsyksissä. No niin, sanoi mylady, mitäs nukkujat voivat toivoa? Suloista heräämistä.
Puututtuani muutamaan pajupehkoon, luulinkin jo tulleeni vanhan Wipusen parran alle. Jopa oli sen päiväinen mutkikas matkakin pian samanlainen, kuin koska itse vanha Wäinämöinen: "Läksi saamahan sanoja, Ongelmoita ottamahan, Vatsasta vanhan Kalevan, Suusta Antero Wipusen." Hänkin: "Toki läksi ei totellut.
No, siinä soudin ja soudin ja luulin tulleeni jo aivan likelle kotirantaa. Mutta katso kummaa, kun taakseni kurkistin niin olin ihan likellä Rossin-hautaa, jota muuten aina kartan kuin kuolemata. Niin, siinä olin ja kyllä se oli vainaja joka veti minua sinne, sitä olen kaiken yötä aatellut.
En voi sanoilla selittää sitä kauheata epä-toivoa, joka valtasi minut, kun väliin jouduin tuollaiseen tautiin, jolloin ystäväni ja omatuntoni aina minua soimasivat ja jolloin luulin tulleeni hulluksi. Muistan nuorena poikana lukeneeni kertomuksen eräästä hää-seurasta, joka iloisesti purjehteli Norjan rannalla ja joka vähitellen, mutta auttamattomasti, tuli vedetyksi Mal-virran kurimukseen.
"Niin niin!" jatkoi hän, ja sanat tulvailivat niin liukkaasti hänen suustaan, "arvasin jo tulleeni kelpo ihmisten luo, ja Gunnar Haugen ei ole nimi, joka pimeään on piiloitettu. Se on tunnettu köyhältä ja rikkaalta, taloissa ja kylissä, ja sitä nimeä löytää kylvettynä tielle, missä vaan kulkee".
Mitäs te sitten puhuittekaan? sanoi Maslova yhä hymyillen ja käännellen päätänsä milloin sinne milloin tänne. Puhuin tulleeni pyytämään teiltä anteeksi, sanoi Nehljudof. No yhäkö vaan sitä samaa, anteeksi, anteeksi, mitä siitä nyt on... Sanoisitte ennen...
Hiljaa huoahtaen hän asetti lautasen, joka oli hänelle annettu, vieressään olevalle kivipatsaalle, nojautui jalat ja käsivarret ristissä seinää vasten ja alkoi jälleen tarkkaavaisena kuunnella. "Minä en ole Kreikkalainen," nuorukainen sanoi, "ja sinä erehdyt, kun luulet minun uteliaisuudesta tulleeni Egyptiin ja sinun luoksesi."
Päivän Sana
Muut Etsivät