United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ikkunan edessä oli pieni pöytä ja siinä Kaisun hoivaamia kukkasia, kukkaruukkujen ympäri käärittynä seinistä jääneitä tapetinjäännöksiä. Nurkassa oli vanhanaikainen piironki ja sen päällys peitettynä virkatulla liinalla. Lamppu, pullo puolillaan punaiseksi värjättyä öljyä.
Kenties oliwatkin nuo Kaisun mielipiteet Matista ainoat ajatukset, ainoa taipumus koko Kaisun elämässä, jotka sisällisen totuuden tunnon tuottamina waatiwat ehdotonta tottelemista; mutta ei hän totellut sitä ääntä hän ei saanut totella! Olisikohan hän totellut sitä sisällistä ääntä, sisällistä tunnettansa, jos ei äitinsä olisi häntä niin kowin estellyt sitä tottelemasta? Kenties.
Niin mutta, uteli vaimo. ... Tämäpä kummallista, ajatteli mies. Aikookohan se...? Ajatteleekohan se...? aprikoi vaimo mielessään kun korjasi pöytää. Silloin kuului takanluota Kaisun ääni: Aikooko sitte isä ostaa talon? Sanoakin! virkahti emäntä hymyhuulin. Tiedä, mitä siihen sanois Kaisu? he ... heh.
»Kylläpä tiedän», virkkoi Niemen piika Sanna, »se on tuo mies tuolta pohjois-Hämeestä. Hän on mainio tietäjä. Minunpa myös tuota täytyy koettaa.» Mikki, joka kuuli heidän puheensa, ajatteli itseksensä: »Enpä minä vain vastaanne tule», mutta nyt kuuli hän Kaisun kysyvän: »Lyyli, tuletko sinäkin onneasi koettamaan?» »Eipä minua juuri haluta, mutta kyllä tulen katsomaan, kuinka teidän käy.»
Siinä kaupparistillä. No mistä se meinaa ostaa? Sanoi että kyllä niitä on. Kysyi että emmekö mekin jo osta. Mekö? Kaisun huomio kiintyi keskusteluun, sillä äidin kysymys tuli harvinaisen kiihtyneellä äänenpainolla. Niin? Puolisot katsoivat toisiaan yli pöydän uteliaina, tutkivina, odottavina. No ja mitä sinä sanoit? kysyi vainio. Mitäs minä, vastasi mies, emmehän me ole siitä mitään ajatelleet.
Siellä oli myös Kaurismaan Aappo ja useita hänen lahkolaisiaan, sillä Kaisun vanhemmat kuuluivat myös hänen lahkoonsa. Kun vihkimistoimi oli päättynyt, lähti pastori muiden virkatoimiensa tähden pois. Silloin alkoi myöskin Kaurismaan Aappo käännytystoimensa. Hän kävi yhden ja toisen kimppuun, koettaen repiä päivän valoon heidän salaisia tunnonasioitaan.
Hänessähän sitä on vielä vanhaa loihtijankin vikaa. Kyllä hän veren vihat eroon saa, se mummo», sanoi isä rohkaistuna. »Taitaapa saada», myönteli äiti ja huokasi. Ensimäisen kerran näin isän kumartuvan Kaisun kätkyen yli ja katsovan lasta. »Kas, silläpä musta tukka on. Mikähän maankulkija hänestäkin kasvanee», sanoi hän; »tahi pahantekijä...»
Noh naapuri, juoppas nyt meidän Kaisun tekemää vaahtoavaa olutta.» Kaisun vaaleat silmät tirkistelivät mielihyvällä Mikkiä, ihonsa hohti punaiselta hänen pellavankarvaisen tukkansakin lävitse, ja hymysuin otti hän tarjotun oluthaarikan vastaan, kun Mikki, antaen sen takaisin, sanoi oluen olleen hyvää.
Onko tämä Kaisun? Kaisunko? O-hoh... Sinua vasten ostin ... niin annoin itsesi ottaa... Mitä minä nyt Kaisun esiliinoista pitäisin... Eikö tämä ole hyvä esiliina?... vaikka siitä on tuo nauha katkennut ... uusihan se silti on. Mutta jospa sinä rakastat muita! No ... hyvänen aika! Ketä muita minä nyt voisinkaan rakastaa!... Eihän nyt toki niin tuhmaa tyttöä olisikaan, joka minusta huolisi.
Jaakko Jaakonpoika vavahtaa. Tunnelmissa on tapahtunut jonkunlainen häiriö. Kokoo papereita takaisin isävainajan vanhaan lompakkoon ja sulkee piirongin. Emäntä kutsuu syömään. Kaisun ääni kuuluu pihasta, kun hän avonaisen ikkunan kautta juttelee sieltä jotain äidilleen. Vahvasti heräävällä uteliaisuudella alkoi Pihlajaniemen entinen isäntä tutustua uuteen ympäristöönsä.