Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Kaunis, kaunis," selitti maisteri nolostuen, "kaunis on, nimittäin tuo orava, oikein totta minä tarkoitin oravaa." Pitkät ripset kohosivat puolilleen ja kaksi taivasta katseli niiden alta niin veitikkamaisesti tuohon nolostuneesen Apollonin poikaan. Mutta äkkiä purskahti tyttönen nauruun, heleään, kirkkaasen. "Herra, voi kuinka te olette lystin näköinen?" "Kuinka?
Sillä unissakäynnissä on jotain salaperäistä ja kammottavaa. Levoton sielu nousee ja lähtee omille retkilleen. Ruumis seuraa mukana, mutta tajutonna. Silmät ovat avoinna, mutta näkevät ainoastaan sen verran, kuin omia teitään hiiviskelevä henki tahtoo niiden kautta kurkistaa. Se kiipee katoille kuin orava, se kulkee kapeilla harjalaudoilla huimaavassa korkeudessa.
Alustalaiset alkoivat kaikkialla kokoontua parviin ja kujilla ja takapihoilla he salaista neuvoa pitivät. Ja maasammaleissako ja katajissako vaan valkea kyti? Ei, loitompana se jo leimahteli, niinkuin orava se viskautui kuusiin, sähähdellen paloivat jo petäjät, kulona kulki sanoma salojen halki. Nuoriherra.
Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu mailma, Eskoni. ESKO. Mitäs mamma nyt tykkää minusta? Niin; mitä minä tykkään. Se vaatetus kelpaa, könsikkä. ESKO. Kuinka istuu selkäpuoleni käydessäni tänne ovenpieltä kohden? Katselkaa minua tarkasti taakse. TOPIAS. Oivallisesti! Sinä käyt komeasti kuin rakuunahevoinen.
Joll'ei muuten, niin karataan, lähdetään maanpakoon! uhmailin minä. Millä siellä eletään? kysäsi Helu. Juodaan vettä lähteestä ja syödään mitä karhu ja orava, selitin minä. Mutta niin voisi elää vasta kesällä nyt tulee talvi, huomautti hän. Niin tulee, myönsin minä, mutta talven yli voimme kantaa toisiamme sydämmessä, sinä minua, minä sinua.
Minäkin menen suotta aikojani metsälle ilman pyssyä, joka iltapäivä, jokainoa sunnuntai ja lupapäivä, kaupungin ulkopuolelle, jossa käyskentelen, ja saanhan edes nähdä harakan, kuulla variksen, ja jos orava kurahtaa puuhun ja saan katsoa sen pieniin, ruskeihin silmiin ja sitä haastatella ja sille kirskautella niinkuin se minulle, niin on pitkäksi aikaa helpompi ollakseni.
Tuoll' orava oksalla Iloisna rapsoi, Mutt' pyssymies metsässä Nuolia kapsoi. Mä myrskynä saavuin Ja miestä mä löin, Ja särin sen nuolen. Sitt' tuskin ja töin Taas piilohon puikin, Jo metsähän luikin. METS
Niin minä hänessä riipun, Sekä riipun, jotta kiikun, Niinkun lintu lehtipuussa, Kuusen oksalla orava. En heitä kullaistani. Pappi paljonki lupasi, Enemmän papin emäntä, Vuoen voita syöäkseni, Toisen tuoresta kaloa Lupasi hyvät hamoset, Ja parahat liinapaiat; Käski kullan heittämähän, Armahan unohtamahan, Etten kuulis kuuna päänä, Näkisi sinä ikänä.
Ja joka eri paikassa hän suurella hellyydellä puheli, että nyt tässäkin ollaan viimeinen kerta, saattoi silitellä penkeiltä havuneulaset ja laasta vähän käytävää ympäriltä. Rastaat lentelivät naksutellen suurien, pimentävien koivujen sisällä, ja orava kahisi kuivissa maalehdissä, tarvitsematta sanoa hyvästi. Mutta ihmiset tarvitsivat.
Sitten piti hänenkin mennä nukkumaan, mutta sitä ennen hän vielä kerran rutisti Eugenia ja kuiskasi: "Kiitos, isä kulta, oravasta!" Mennessään lastenkamariin hän yhäti piti oravaa painettuna rintaansa vasten, ja kun Julia neiti riisui hänet, oli orava tuolilla hänen vieressään. Sänkyyn päästyään hän tahtoi oravan viereensä, ja siinä se sitten nukkui koko yön hänen rinnallaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät