United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikä lie minusta nähty, Kuka kummanen katsottu, Kun ei naia naapurihin, Oteta omille maille; Liekö nähty liioin syövän, Liioin syövän, liioin juovan, Vai tietty vähä tekevän, Tahi ei nousevan varahin. Ei tuo neito tuosta huoli, Jos ei naia naapurihin; On maata metson matoa, Kuusia oravan olla Kyll' on maata muuallaki, Ilmoa etempänäki.
Matami uskoi lujasti ennustuksiin ja muuhun sellaiseen; ihan varmasti kävi se aina toteen, sanoi hän, että jos harakka räkätti hänelle tai orava juoksi hänen editsensä tien poikki, niin jotakin kävi hullusti ennen iltaa. Ja nyt aamusilla, kun hän veti pesuja alas meren rantaan, oli suuri, punakarvainen oravan runtale juossut tien poikki ihan kärrien editse.
"Noo, kyllä ne vedellä puhdistuvat; eikähän noissa ... paljon..." "Elä noita enää kädelläsi silittele, jo nuo ilmankin ovat ryöjäytyneet. Kaikennäköistä! aikamiestä, kun yhden oravan tähden tuollaiseksi vaatteensa likaa." "No, Kaisa, mitä siitä nyt... Ota Kalle vaan oravalta nahka ja levitä seinälle kuivamaan... Mene nyt hevosta laittamaan.
Minä ampuan "tieteellisessä tarkoituksessa". Nämä sanat oli Kyösti jostakin sanomalehdestä lukenut, ja hän tunsi sydämensä paisuvan luonnontieteellisestä harrastuksesta. Ehkäpä opettaja lukuvuoden lopulla tai muussa sopivassa tilaisuudessa antaisi yleisönkin tietää, että koulun oppilas Kyösti Haavisto oli koulun kokoelmiin lahjoittanut oravan luurangon. Kyöstin pyssy kohosi oravaa kohden.
"Minä kaiketi näytän teistä hyvin kummalliselta, minä ... minä..." Neitonen kävi hämille. "Ty-ty-ty," lisäsi hän, kääntyen oravan puoleen. "Neitoseni," vastasi maisteri, "jos uskaltaisin sanoa, niin näytätte te ... te..." ja hänkin sekottui ja kävi hämille. "Ty-ty-ty," lisäsi hän, kääntyen myöskin oravan puoleen. Pian toipui Diana. "Kummallisesti olemme tutustuneet.
Vihdoin näki hän eräässä ikkunassa juuri sellaisen oravan, josta Mai oli puhunut, oikean pienen täytetyn elukan, pitkähäntäisen, joka istui oksalla. Melkein vavisten innosta kiiruhti hän sisään, osti leikkikalun ja lähti sitten kotiin aarteineen.
Jopa viimein ehti rinnalle ja antoi pari sellaista kajausta seipäällä, jotta oravan kulkua alkoi hidastuttaa. Kolmas kopsaus teki kilvanjuoksusta lopun ja orava putosi sorkkiaan soristellen alas aidan selältä. Kalle oli vielä hyvän matkan päässä, kun isällä oli jo saalis kädessä. "Kemmertyipähän se, kun minä itse läksin!
Juuri heidän sivutse kulkiessansa, kuului taas oravan ääni, ja tuo vanha huronilais-vaimo kummeksi kun nämät pienet eläimet näin myöhään olivat valveella ja liikkeellä, johon Hist vastasi vähää ennen kuulleensa saman äänen pari kertaa ja arveli että tuo pieni raukka odotti myöhäisen iltasen jäännöksiä. Tyytyen tähän selitykseen, jatkoi akka matkaansa molempien nuorten miesten läheltä seuraamana.
Toisinaan ompeli hän kaksi vierettäin istuvaa poikaa toisiinsa kiini, toisinaan tuikki hän edessään olevia äimällä j.n.e., toisinaan teki hän nenäliinastaan oravan ja viskasi sen tyttöjen puolelle y.m. Ja kaikki tämä kävi hyvin laatuun syystä, että pastori oli vanha ja vähä-näköinen. Mutta kyllä Olli usein kiinikkin tuli vehkeistään.
Sinä olet suonut vasikkain nauttia maitoaan, vaikka sinun itsesikin oli jano, ja oravan syödä leipäsi, vaikka sinun itsesikin oli nälkä. Etkö luule kaikkein eläinten ja kasvien, vieläpä metsän enimmin halveksittujen kantojenkin käsittävän, mitä se on, että joku tekee heille hyvää. Tottahan toki, luota siihen! Ja etkö tiedä, että kaikissa kasveissa ja eläimissä on elävä henki?