Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Mutta silloin hän kuuli kummallisen rapsahduksen etäämpänä olevasta kuusesta, hän katsoi tarkkaan sinne päin ja näki, miten orava kapusi ylös puuta pitkin. Silmänräpäyksessä oli Joju maassa jälleen, ja nyt hän melkein yhtä vikkelästi kuin orava kiipesi kuusta pitkin ylöspäin oravan perässä, luullen saavansa sitä sen pitkästä hännästä kiinni. Mutta turha tämä yritys kuitenkin oli.
Useimmat kirjoista olivat harvinaisia ja arvollisia. Keskustelun kestäessä vertailin mikä yhtäläisyys löytyisi Bolton'in ja Jim Fellovs'in välillä, ja huomasin sen olevan melkeen yhtä suuren kuin yhtäläisyys filosofin ja juonikkaan oravan välillä on. Hänen seurassansa ei Jim laisinkaan hillinnyt luontoansa, vaan lörpötteli yhtä vapaasti ja hurjasti, kuin minunkin kanssani.
Silloin, tällöin läksivät he kuitenkin lyhykäisen päivän valjetessa ulos tuulien temmellykseen, läksivät hiihtelemään liukkailla suksillansa halki hyyrteisten metsien. Ja miten onnistui, saavuttivat he milloin vilkkaan teeren, milloin harmaakarvaisen oravan ja milloin Metsolan asujamista jonkun muun.
Ja hän suuteli vielä kerran lasta, ennenkuin tämä lapsellisen innokkaasti vääntäytyi irti hänen sylistään ja juoksi sisariensa luo, jotka huutaen ja nauraen tavoittelivat kääröä, jota Dora, yhtä vallattomana kuin hekin, piteli korkealla ilmassa. Eugen teki todellakin kaiken voitavansa hankkiakseen pikku Maille kauniin oravan, jolla oli suuri häntä.
He olivat nyt ennättäneet rantaan, ja Joju riensi oitis erääseen kolmimastoiseen laivaan, jossa laivamiehet näkyivät tuntevan hänen. Noh, mastoonko jälleen? kysyi eräs merimies. Tottakai, vastasi Joju, sylkäsi käteensä ja kapusi oravan tapaan mastoon ja sieltä laivaköysiä myöten toiseen mastoon ja sitte alas jälleen. Poika todellakin tekee nuot temput kuten paras merimies.
Taideniekka väitti: »Teill' on silmät oravaisen.» Anja-rouva naurun päästi kauvas kaikuvaisen. »Kenpä tietää, hampahat myös oravan teill' lienee?» Anja-rouva nauroi sekä vastas: »Herra tiennee! Vaarallista varmahan ei oravan lie puru.» Taideniekka huokas: »Ah, se on kuin sydänsuru! Oravainen hampahansa yhteen aina puree.» Anja nauroi: »Houkka on, ken oravan tähden suree.»
Ei vain! Kyrön pitäjä silloin oli kuin valtakunta. Koko eteläinen Pohjanmaa, rannat, saaristot ja sydänmaat, olivat silloin tämän pitäjän alla, ja sen asukkaat olivat kuin ruhtinaita, vallitsivat koko Lapinkansan yli ja kokosivat veron-saaliiksensa oravan- ja näädän-nahkoja summattomat määrät. Silloin tulivat nämä Ruotsin Hurrit rantoihimme ja juuri se sama Torkel Knuutinpoika ne tänne lähetti.
Hänt' etsit oravan löydät, Joita on sata salolla, Yht' et löydä: Aino-neittä. Etsitkö vesiltä sieltä Löydät telkkiä tuhannen, Vaan et yhtä: Aino-neittä. Maassa on kiven koloja, On tupia Ahtolassa Piilotella pienen linnun. V
Metsästys sekä pyydysten pitäminen syksyllä ja talvella tuottivat lihaa ja lisäksi karhun, suden, ilveksen ja hirven taljoja, majavan, kärpän ja oravan nahkoja, sillä niihin aikoihin, jolloin suomalaiset tulivat noihin loppumattomiin laajoihin metsiin, niissä oli metsänriistaa runsaasti, ja varsinkin petoeläimiä oli suorastaan peloittavan runsaasti, ja varmaankin moni harhaileva suomalainen sai niitä vastaan taistellessaan surmansa häviten siten jäljettömiin.
Näistä harhailevista ajatuksista heräsi hän kun hevonen oli poiketa tieltä eräässä kohden, missä aita viime vuodelta asti oli ollut maassa, sillä talvitie kirkkoon kulki siinä metsän läpi. Lauri hoputti taas vanhaa hevostansa. Kahden oravan kuultiin mäiskivän petäjissä, joiden notkuvilla oksilla ne ikäänkuin kiistellen toisiansa juoksuttivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät