Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025


Taideniekka väitti: »Teill' on silmät oravaisenAnja-rouva naurun päästi kauvas kaikuvaisen. »Kenpä tietää, hampahat myös oravan teill' lieneeAnja-rouva nauroi sekä vastas: »Herra tiennee! Vaarallista varmahan ei oravan lie puruTaideniekka huokas: »Ah, se on kuin sydänsuru! Oravainen hampahansa yhteen aina pureeAnja nauroi: »Houkka on, ken oravan tähden suree

Jos meissä Luojaan luottamus Ja urhotöihin uskallus On juurtunut, niin tulkoot vaan, Ken tohtii, ilkkumaan. Oi, kuullos, veikko! Kuulethan Kuin korpi kumajaa. Sen ääntä ihannellahan Miel' aina halajaa...... Siell' uhkuu kosket kohisten, Ja metsä kertoo humisten Säveltä kehtolauluni. Mun synnyinseutuni! Tään seudun e'estä rakkahan Mit' antaa soisinkaan? Oi, henkenipä varmahan!

Kuin kyyhky lämpöä kerjäilen, Vaan auttajaa vaan ei näy, Vaikk' kasvoni peittyvät huurteesen, Jääpuikoiks kyynelet käy; kömpien ikkunaviereltä pois Ken siitä nyt liidellä jäisenä vois! Valon säde silmähän värjähtää, Se katsehen huikaisee, Hyppysoitelma korvaani lennähtää, Mi huoneessa kaikuelee Jos huomaisivat ja heill' pyssyä ois, Niin varmahan laskisit päiviltä pois.

En uskaltanut häntä keskeyttää, vaikka monta kertaa olin suuni avaamaisillani sanoakseni hänelle, mitä tunsin ja ajattelin ja josta hänenkin pitäisi saada tietää. Olenhan minä parantunut, muutanhan elämäni tästä päivästä enkä enää horjahda! Varmahan se on, varma ja tosi, ja hänenhän ansiotansa se on kaikki! Mutta en uskaltanut enkä osannut sitä sanoa.

Hän paetkoon ku ennättää, Kun pohjan urho rynnistää, Kun Pohjan urho rynnistää ja lyö! Kun innoll' isäin koitamme, Niin varmahan Me viholliset voitamme; Ja riemuellen soitamme; Näin kunnioittaa koitamme Maan armahan. Hän sankarnimen aina saa, Ken puoltaa kansan kunniaa, Ken puoltaa kansan kunniaa ja maan. Suomettaren osa.

Mut turhaa ompi viisaus maailman, Kai seurakunt' on kuullut varmahan: On Amerikkaan mennyt Andersson Ja Fiia Bergman mukanansa onVoi synnin hätää, tuskia, On murheen laakso tämä maailma! Hyvät ja jalot. En tahdo olla hyvä, en olla jalokaan! Kas jalot, hyvät itse he laittaa patsaitaan, Ne nostaa pylvähille ja valoon kauniimpaan Ja omat mainetyönsä myös niihin uurretaan.

LAURI. Nyt hyvin huomaan, että... LAMPINEN. Lauri, kuule! Pidätkö neidosta? LAURI. rakastan Hellästi häntä, ettei kukaan luule... AINA. Sen aikaa sitte tiesin! Varmahan Tuo isäs onpi? LAMPINEN. Tule, tyttärein, Syliini! Lauri, hyvä on isä sulla. Tuo vaarins' on. saat... LAURI. saanko tulla? KILPI. Mun sylihini joudu poikasein!

Tuo talvinen saari on unta vaan ja unta on mustien merten maat nyt peikkojen ruhtinas, turhaan saat tämän venhosen kanssa sa kilvoitella, kun laskee se uudella purjehella kotilahtosen varmahan valkamaan!

Pikku perhonen, hetken herttaisen soit meille, armahainen! Voi! Voi! Voi! Suotta sulhoani vuotan. Miss' on armahani luotan? Laaksoss' yön on huntu, vuorill' illan tuntu. Ahti soittaa kanneltansa. Kastehelmet päilyy, vuokko hiljaa häilyy rintan huokaa huolissansa. KAARLO ja KUSTAA. Katsohan kuink' on nopsa poika riemussansa! Varmahan kiiruhtaa hän luokse armahansa. YRJ

Päivän Sana

gardien

Muut Etsivät