United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Konsa kaikki tuomiolle tullaan, Muorini kultainen." Onneton nuorukainen. Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mieltäni, Kun mun täytyy lähteä ja tänne jättää kultani! Sinun luoutosi lempiä on syämeni sitonut, Sinun kaunis katsantosi kovasti mun vanginnut. En mä sua, kulta likka, taia koskaan unhottaa, Enkä muien tyttöin päälle taia koskaan katsahtaa.
"Minne heität maammosi vanhan, Poikani poloinen?" "Mieron rihmoja keträtköhön, Muorini kultainen." "Minne heität naisesi nuoren, Poikani poloinen?" "Mieron miehiä katselkohon, Muorini kultainen." "Minne heität poikasi nuoren, Poikani poloinen? "Mieron koulua kärsiköhön, Muorini kultainen." "Minne heität tyttösi nuoren, Poikani poloinen?" "Mieron karjoja kaitsekohon, Muorini kultainen."
Vaari oli minulle muorini sijassa. Muorin kuoltua rakastin vaaria, sillä hän oli nyt minun opettajanani, ja kun toiset lapset löivät palloa ja muuta rähinää pitivät, opettelin minä tekemään puulusikoita, puukauhoja ja pieniä lastenkärryjä ja rekiä, n.s. lelukaluja, ja sommittelin vuolemaan koiria, kissoja, lehmiä, lampaita, sikoja, hevosia, sanalla sanoen kaikkia mitä näin.
Loviisa oli mielestäni niinkuin sisar, Vierimän ukko niinkuin isä ja hänen äitinsä, tuo nyt täältä pois erinnyt muori, tuo Vierimän torpan vanhin ja niin muodoin koko perheen ohjaaja, oli minullekin juuri kuin olisi hänessä oma muorini vielä täällä maan päällä astuskellut. Nyt oli hän mennyt, oli sammunut kuin kynttilä erämaan pimeyttä valaisemasta.
"Koskas höyhen pohjaan painuu, Poikani poloinen?" "Konsa päivä syänyöllä paistaa, Muorini kultainen." "Koskas päivä syänyöllä paistaa, Poikani poloinen?" "Konsa kuuhut kuumasti polttaa, Muorini kultainen." "Koskas kuuhut kuumasti polttaa, Poikani poloinen?" "Konsa tähet taivaalla tanssii, Muorini kultainen." "Koskas tähet taivaalla tanssii, Poikani poloinen?"
"Koskas sieltä kotihin käännyt, Poikani poloinen?" "Konsa korppi valkenevi, Muorini kultainen." "Koskas korppi valkenevi, Poikani poloinen?" "Konsa hanhi mustenevi, Muorini kultainen." "Koskas hanhi mustenevi, Poikani poloinen?" "Konsa kivi veen päällä pyörii, Muorini kultainen." "Koskas kivi veen päällä pyörii, Poikani poloinen?" "Konsa höyhen pohjaan painuu, Muorini kultainen."
Siis olin kuitenkin tullut tietämään, mikä muori oli minulle, nimittäin äitini äiti. Jo ennenkin olisin koettanut tehdä muorini hyväksi, mitä vaan voin; mutta tieto sukulaisuudestamme sai rakkauteni kaksinkertaiseksi. Sulasta rakkaudesta eikä mistään pakosta olin minä valmis ottamaan päälleni mitkä vaivat ja vastukset hyvänsä, saadakseni muorini jälleen hänen entiseen terveyteensä. Sitä tarkoitusta varten ehdottelin äidilleni, että läksisin pappilaan hakemaan rovastilta jotakin lääkettä.
Näin oli nyt muorini hautaan saatettu, ja minä seisoin haudan partaalla äitini vieressä, joka aina oli minua niin hellästi hoitanut ja minun lukemaankin opettanut, hän oli juuri nyt, kun vähän rupesin saamaan silmiäni auki, kadonnut, kolme kyynärää paksu multa oli hänet peittävä ja minut ijäksi hänestä eroittava.
Minäkin läksin pois äitini ja muorini seurassa. Olin sangen iloisella mielellä ja vähän ylpeäkin. Olin iloinen siitä, että olin saanut pienen kirjan lahjaksi ja menestynyt lukemisessa ilman hämmästymättä, ylpeä taasen siitä, että rovasti itse minua oli luettanut; mutta ennen kaikkea olin lapsellinen kun luulin suorittaneeni suurenkin ansiotyön.
Oli siinä useoita saattamassa, ja minäkin istuin muutamissa kärryissä. Kun tulimme kirkkomäelle, pyysivät moniaat muorini vanhat tuttavat, että arkun kansi aukaistaisiin. Se tehtiinkin, ja epälukuinen joukko kansaa, etenkin köyhiä naisia meidän puolelta seurakuntaa arvaten ne olivat keräytyi vainajan kasvoja viimeistä kertaa katsomaan.