Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Laara oli ollut kiirehtimässä ruuan laittajoita, mutta joutui nyt tupaan ja arkun luokse tultuaan pyyhki ensin itkevän poikansa silmiä ja sitten toisten päitä silitellen puheli: Siinä on semmoista joukkoa, jotka eivät vielä ymmärrä mitään. Joku emäntä lähestyi Laaraa ja kysyi: Tokko niitä entisen emännän lapsia on vielä yhtään täällä? Ei noita ole näkynyt. On kaiketi niitä pyydettynä tulemaan.
Kun siima kerran oli lapettu, heitänmä häntä vielä toisen kerran vähän pitemmälle, puoli koskeen. Sama tulos. Ei näy olevan lupauksistakaan taikaa. Ennen kuin lähden, vetäisen kuitenkin, kerittyäni suurimman osan siimaa rullalle, kerran vielä, nyt ylhäältä päin alas, aivan arkun läheltä. Kas niin, se tarttui sittenkin pohjaan, niinkuin siinä tavallisesti tekee. Mitä, siinähän onkin kala!
»Tuollainen mies, vieläpä kun mies!» mutisi hän ja pui nyrkkiä Valeen perään kun tämä lähti. Kirstun oli hän nyt saanut valmiiksi. Kopauttaen vielä vasaralla arkun kanteen alkoi hän viheltää ja läksi pois, jättäen ruumiin siihen sunnuntaita odottamaan.
Tsaari, kolme suuriruhtinasta ja kaksitoista luostarin päämiestä kantoi hopeisen arkun, joka sisälsi pyhimyksen jäännökset, Sarovon tuomiokirkon ympäri.
Viimeiseksi pannaan arkun kannelle taulu, johon kuolleen nimi ja arvo on kirjoitettu; ne samat sitte hautakiveenkin kaivetaan. 21 päivän kuluttua vietetään sitte hautaansaattajaiset. Kuolleen taulua kannetaan kullatussa kantotuolissa; taululla ovat suisutus- ja uhriaineet.
Leipäkullan joka pidettiin nyt kontissa kun ouluntuliaiset olivat vallanneet arkun oli se vellonut näökkääksi ja samaan maskiin sekoittanut ne pari sikuripötkyä, jotka, tilan ahtauden tähden arkussa, olivat saaneet sijansa kontin pohjalla samoin kuin russakkapulverikin. »Kyllä se tuolla selällä antoi kyytiä.
Mutta varsinkin Välisuvannossa ne metelöivät, loikaten siihen tullessaan ja siitä lähtiessään, milloin keskellä, milloin milläkin rannalla, usein ihan arkun juurella, jossa vain istun enkä enää heitä, koska siitä ei kuitenkaan ole mitään tulosta, ellei ehkä sattuisi tarttumaan ulkoapäin mutta enhän ole tullut tuulaallekaan.
Hän voimistui kuitenkin hiukan, kun ilma kevään tullen kävi lauhaksi, mutta tätä virkeyden paluuta käytti hän hyväkseen vain niin, että heittäytyi yhä enemmän synkkien ajatustensa valtaan. Mentyään eräänä aamuna ullakolle jotakin esinettä etsimään, löysi hän sattumalta sieltä arkun, joka oli täynnä vanhoja almanakkoja. Niitä oli säilytetty, kuten on tapa muutamilla maalaisihmisillä.
Uskotko, että hän olisi siitä onnelliseksi tullut? Kuka olisi onnellisempi kuin se, joka saa kaikki oppia! Onnellinen kuka on onnellinen? Huomennako se haudataan? Niin, sitä minä tulin pyytämään, että te tulisitte sitä saattamaan. Minä olen sen jo itse pessyt ja arkun minä myöskin ostin. Sain rahaa etukäteen herrasväeltäni.
Kun Johannes kirjoistansa väliin loi silmänsä ulos, näki hän Marian kävelevän siellä. «Oletkohan sinä onnellinen?« kysyi hän itsekseen. Eräänä päivänä astui majuri tallikamariin Johanneksen luo. Tämä istui vähäisen arkun ääressä syöden puolistansa kuivaa leipää, jota hän veteen kasteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät