Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Kaupungilla juorutaan, ettei sinulla enää ole paljonkaan perinnöstäsi jäljellä. Joutavia! vastasi huilunsoittaja, joka ei ollut asiasta milläänkään. Ellen tahtoisi pitää äiti-eukkoa hyvällä tuulella, niin näyttäisin heille, mitä hänellä on arkun pohjalla. Sitä et voi niin tarkoin tietää. Minä sinun sijassasi ottaisin pyöritelläkseni tuota pohjalaista tervatynnyriä.
Minä ajattelen koko ajan, että jos olisi punainen tyttö tuossa rannalla, niin näkisi. Virran nousu käy minusta vielä helpommin kuin lasku. On kuin olisi minulla moninkertaiset voimat, niinkuin olisin kohta aikamies. Saan veneen menemään suoraan, niinkuin tahdon, eikä se nyt hipaisekaan sillan arkun seinään, vaan solahtaa yhtä vauhtia sen alitse.
Hän seisoi siinä kauvan, ja hänen mielensä muuttui viehkeäksi kuin ennen lapsena. Hän tunsi nälän kalvavan. Hän silmäili ylös majurin huoneeseen, johon häntä ei oltu kutsuttu sitten, kun hän puheellaan oli suututtanut Marian. «Ehkä on arkunpohjalla vielä leipämuru«, ajatteli hän ja vetäysi vihdoin kamariinsa. Hän avasi arkun.
Väsyksiin saakka saivat he työntää ylösmäkeä noita rattaita ennenkuin pääsivät tuota kaunista näköalaa ihailemaan, näköalaa, joka oli loistavampi kuin mamselin ravintolassa, vaikka se sijaitsikin rakennuksen toisessa kerroksessa. "Kyllä tässä on kaunis katsella!" huudahti Elsa saatuaan arkun paikalleen ja kiirehdittyään akkunaan. Sieltä risteilikin venheitä edestakaisin ulapalla.
Vasta päänä eilisenä, aamulla ani varahin kynti orja kyisen pellon, käärmehisen käännätteli; nosti aura arkun kannen, perä penningin ylenti: siihen on salvattu satoja, tuhansia tukkueltu. Arkun aittahan ehätin, panin aitan parven päähän." Sanoi lieto Lemminkäinen: "En huoli kotieloista! Jos markan soasta saanen, parempana tuon pitelen, kuin kaikki kotoiset kullat, auran nostamat hopeat.
Ja sinä saat tulla meille palvelukseen, kun äitisi on haudattu." Sen sanottuaan poistui rouva huoneesta. "Kyllä minä tiedän ne rahan antamiset, että jos minä paljon kulutan, niin kina siitä tulee. Mutta mieheni saa tehdä arkun ja sillä tavalla koetetaan päästä niin vähällä kuin suinkin mahdollista, ett'ei rouvan rahapussi tule liiaksi rasitettua.
Nyt se on suvannon toisella puolella arkun luona, kohoo sitä rantaa hiljalleen ylös ja aikoo arkun yläpuolella olevan puoman alle. Elä sinä sinne, tule sinä vain tänne, tälle puolelle, täällä saat paremman suojan, tänne sinun kuitenkin on lopulta tultava! Voi sinua siunattu bamburuokovapani!
Hitaasti sitten söivät, aivan kuin säästäen, ja tyytyväisinä kuiskivat keskenään. Vimpari istui arkun kannella, ja katsellessaan lastensa toimia kostutti heidän tyytyväisyytensä hänen silmänsä. Hän kääntyi äkkiä katsomaan ulos kartanolle, aivan kuin ei olisi kestänyt enempää katsella lapsijoukkoaan.
Kun ensimmäinen lapiollinen multaa saavutti arkun, säpsähti nainen; hänen rintansa vetäysi kokoon. Liikkumatta seisoi hän sitten, katsellen miten arkku multaan vähitellen katosi. Jo oli arkku kätkettynä; lapiollinen multaa vielä, eikä näkyisi mitään enää. Isä heitti sen lapiollisen, mikä puuttui. Nuorukainen oli ijäksi maan päältä kadonnut. Nyt liikkui nainen.
Kukan kätki lippahasen, pani alle päänalaisen, kun heräsi, avasi arkun: oli kukka kultalehti. Tuosta tunsi suuren sulhon, jonk' oli kanssa karkeloinut kummulla välillä vetten; eikä itkenyt enempi. LUOJAN LEIP
Päivän Sana
Muut Etsivät