Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Hänen tyytyväisyytensä, kun hän oli näin onnellisesti pettänyt meidät ja säilyttänyt arkun läpitunkemattoman salaisuuden, näytti kyllin korvaavan kaikki hänen vaivansa. Minä valmistin Peggottya Steerforth'in tulon suhteen, eikä kestänyt kauan, ennenkuin tämä saapui.
Siinä oli alla hyvä piilopaikka talven aikana. Varsinkin jos tuiskuisena yönä sinne jotakin piiloon sai, niin siellä se pysyi. Mutta kevään tultua, kuu lumi suli ja minä isäni kanssa siitä sivu kuljin, satuin minä tirkistämään kiven alle. Siellä näin minä arkun, jonka isällenikin osotin. Isäni tunsi kohta arkun, että se oli meidän talomme entisen omistajan Jaakko Helmikankaan oma.
Matti kuin toi arkun tupaan, niin lapset keräytyivät sen ympärille ja vähän väliä kävivät isää nykkimässä arkkua avaamaan ja viimein oikein voiman väellä vetivät arkun luo.
Tulija tervehti toista äänetönnä ystävällisesti nyökäten. Hän näytti liiaksi väsyneeltä puhumaan, pyyhki takaraivoansa verhoavalla hunnulla hien otsaltaan ja istuutui arkun kannelle.
"Hän on koulussa, Sir", vastasi Mr. Peggotty, pyyhkien otsaansa, joka oli hiestynyt Peggotyn arkun kantamisesta; "hän tulee kotiin", katsoen Schwarzwaldin kelloa, "parinkymmenen minutin tai puolen tunnin perästä. Me kaipaamme häntä kaikki, kun hän on poissa". Mrs. Gummidge huokasi. "Reipastukaat, äiti!" lausui Mr. Peggotty. "Minä tunnen sen syvemmin, kuin kukaan muu", sanoi Mrs.
Edellinen lohduttaja vakuutti, että pyhä Neitsyt vihastuksella oli häätävä jokaista, joka yrittäisi tempaista pois harrasta nunnaksi pyrkijää pyhän Ursulan arkun palveluksesta.
Vaan näiden ystävällisesti lähestyessä, pakenivat koirat kuin metsäelävät, sillä elävän olennon ilmautuminen oli heille niin oudoksi käynyt. Miehet laskivat arkun maahan kappelin kuorin viereen ja alkoivat kiivaasti hautaa kaivaa.
GLOSTER. No, ruumis maahan, konnat! Ken ei kuule, Ma siitä, santta Paavali, teen ruumiin. YLIMYS. Pois, arkun tieltä väistykää, mylord. GLOSTER. Hävytön koira! Seis, kun minä käsken! Pois rinnoiltani pertuskasi siirrä, Tai, kautta Paavalin, sun maahan paiskaan Ja sinut survon, korska kerjäläinen! ANNA. Kah! Vapisette kaikki! Pelkäättenkö? Ah!
Hän tunsi sanomattoman, syvään tunkeutuvan tuskan ja alakuloisuuden tunteen nähdessään arkun laskeutuvan haudan pohjaan ja kuullessaan ensimmäisten multakourallisten raskaasti putoavan arkun mustalle kannelle.
Itse lähtenen runoille, Laikahtanen laulamahan, Aukasen sanaisen arkun, Virsilippahan viritän, Poikkipuolin polvilleni; Enkä viitsi viisastella, Sanon tarkkoja tosia, Joit' ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot, Eikä pojat puolinkana, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana.
Päivän Sana
Muut Etsivät