United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut kallion kylmänpä kyljestä sun kukkea kruunusi nousi ja tuulien touhussa myrskyllä sun latvasi laulaen sousi, mut runkosi vankka se taipunut ei, jos lehväsen tuulis-pääkin vei. Kun luottavan tyyneenä eessäni mun tuoss' seisot kuin koskessa paasi, teen aatoksissani vertailun: jos tuo olis viljelys maasi! Sen juuret ne kansasi sielussa ois, vaan latva se vapaana soutaa vois.
Vihdoin kreivi tointui hämmästyksestään ja heräsi kuin pahasta unesta. »Sinähän siinä olet», hän huudahti ja vaipui menehtyneenä hänen jalkoihinsa. Hänen katseensa oli kauan kiintyneenä Genoveevan riutuneeseen muotoon, eikä hän saanut sanaakaan suustaan. Vihdoin hän puhkesi kyyneliin. »Sinä siis olet puolisoni», hän huudahti. »Sinäkö olet entinen viehkeän kukkea Genoveeva?
Kuin Afrodite kultainen, tytär kukkea Briseun, kun näki Patroklon tylyn vasken viiltämät vammat, vaipui vaikertain yli ruumiin, parmahiansa raateli, hohtelevaa repi kaulaa, muotoa sorjaa, itkien immyt noin jumalainen vaiteli, virkkoi: "Armas Patroklos, minun koidon ystävä kallein!
Ja pojan te saatte hyvin mielellänne nähdä, mutta älkää millään muotoa koskeko häneen, sillä jos hän herää, nousee siitä sellainen huuto, että on vähällä tulla kuuroksi." Kun molemmat pikkutytöt katselivat uteliaasti poikaa, käytti Mathieukin tilaisuutta hyväkseen ja katsoi häntä. Hän oli pieni, vanttera ja kukkea lapsi, leveäkasvoinen ja suuripiirteinen.
Mut kallion kylmänpä kyljestä Sun kukkea kruunusi nousi Ja tuulien touhussa myrskyllä Sun latvasi laulaen sousi, Mut runkosi vankka se taipunut ei, Jos lehväsen tuulis-pääkin vei. Kun luottavan tyyneenä eessäni mun Tuoss' seisot kuin koskessa paasi, Teen aatoksissani vertailun: Jos tuo olis kulturi maasi! Sen juuret ne kansasi sielussa ois, Vaan latva se vapaana soutaa vois.
Heidän jäljessään lähestyivät suuret näkinkengän muotoiset vaunut, joiden kultaisia pyöriä kahdeksan nuorta orjatarta työnsi. Neljä huilunpuhaltajatarta, lyydialaisissa puvuissa purppuraa, valkoista ja kultakirjontaa astui edellä. Ja vaunun pohjalla lepäsi ruusujen peittämänä puoliksi makaavassa asennossa Afrodite itse, jota erittäin kaunis, kiihoittava ja kukkea tyttö esitti.
Ja katsellessaan tuota valkotukkaista, laihaa ja kuihtunutta naista, jonka luota hän oli lähtenyt, kun hän vielä oli nuori, kaunis ja kukkea, vastasi Rosalie: On totta kyll', rouva Jeanne, ett' ootte muuttunn', enemp' kuin totta. Mut muistakaa seki, ett' on jo enemp' kuin kakskymment' neljä vuott' siit' kuin me toistemme nähtiin. He vaikenivat ja vaipuivat jälleen mietteisiinsä.
Tuo isän rinnoilta irtautui, tytön luo kävi, käteen hiljaa tarttui ja kuumiin huulihin suutelon painoi, kerkeän kuin kesätuul', ei tarjotun, ei paetunkaan. Kaikk' oli vait. Epäröiden puoleks ja hellien, hiljaa kättähän vieraast' irroittaa tuo kukkea impi, kiiruhtain kupit järjestää sekä tarjovi juoman.
Kuink', uros moinen, uskalsit merenlaskija-laivoin ohjata aavain taa, kera ottain kumppanit alttiit, maahan kaukaiseen, väen vieraan keskehen, ryöstit naisten sorjimman, sotasankarien sukulaisen, jost' isä, kansa ja Ilion kaikk' ison huolen on alla, vaan ilon sai vihamies, ikiherjaan jäit sinä itse? Vai Menelaoa et sotimieltä sä torjua tohdi? Kai tuta saisitkin, kenen kukkea puoliso sull' on.
Ja kirjahan laakea laitaiseen Hän ilkkuen nimesi kirjoittaa: On siellä jo herraa, narria, On miestä ja vaimoa. Kullan kuva. Tyttö lapsi toisten parvessa Vakain istuu, kaunis, kukkea. Opettaja häntä lähestyy, Neuvoo, syleilee, Sitten painaa lapsen otsahan Tuntehikkaan suudelman.