United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
CASSIUS. En soimaa, ettäs Caesaria kiität, Vaan meillä mitä yhteist' on sun kanssas? Tahdotko ystäviämme sa olla, Vai tietämmekö käymme ilman sua? ANTONIUS. No, kättähän jo löin; mut horjahdin, Kun Caesariin ma katsoin. Ystäv' olen Ma teille kaikille ja lemmin teitä Toivossa että syyn saan tietää, miksi. Ja missä oli vaarallinen Caesar. BRUTUS. Tää hurjaa näytelmätä olis muutta.
Vaan kun kättähän nosti ja huudolla säikytti linnun, poikue kullan-keltava päin kahilistoa kaikkos, pelvosta piipattain, hajonneena ja turvatta aivan. Säälien pois kiven laski hän, kun emän eessähän huomas peljäten uivan ja rakkaudest' ylenkatsovan vaaraa, kunnes kaukana järvellä tuo ajelehtiva parvi suojan sai, ja jo huoleti taas emä lentohon lähti.
Tuo isän rinnoilta irtautui, tytön luo kävi, käteen hiljaa tarttui ja kuumiin huulihin suutelon painoi, kerkeän kuin kesätuul', ei tarjotun, ei paetunkaan. Kaikk' oli vait. Epäröiden puoleks ja hellien, hiljaa kättähän vieraast' irroittaa tuo kukkea impi, kiiruhtain kupit järjestää sekä tarjovi juoman.
Vierahan rinnoilla siin' ihanaisena rauetess' illan seisoi tyttö ja olkaan tuon nojas kutrista päätään; mut veli kun tuli luo, hymysuin hän kättähän hälle tarjos ja silmästä auvoisesta nyt kyynelen pyyhkäs.
Mut kuoleva kättähän heiluttaa, Viimeistä kertaa hän käskee vielä: »Kun valmis on mies, hän kaatua saa, Ja sankari kuolkoon sankarimiellä! Tuo miesi te päälliköks ottakaa, Sen ansaitsee hän!» Jo ääni herkes, Ja silmä sammui, kun luo he kerkes, Hälle Odin jo soi sijan pöydässään, Ja hän toiseen viittasi lähteissään.
Ja että kuva kalliin maamme Vain eheämmäks kirkastuu, Ja, vaikka vaiheet mitkä saamme, Me seisomme kuin vankka puu, Mi, taivuttuaan myrskyn tullen, Taas latvan uljaan nostaltaa Niin, taivas nousuvuoden sullen Nyt suokoon, armas kansa, maa! Kun kuljin katua kerran, Pari pientä lasta mä näin; Ja toinen kättähän nostaa Yläkertahan kauniisen päin.