Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Ei ollut aikaa moista huomata; Niin jalkamies kuin vaunutaistelija, Niin päällikkö kuin halpa sotilas, Huolehti yksin, kuinka säästymään Sais oman hengen huomisehen asti. Vei myötään virta ajelehtiva Kuningas Benhadadinkin. Vaan kun Näkyä alkoi muurit Afekin Kuin pesästänsä linnut hätääntyneet He niistä suojelusta etsimään. Vaan heitä väijyi siellä turmio, Ja kuolo kolkko saaliiksensa vaani.
Olen löytänyt pohjan elämälleni, minä, joka olin kuin ajelehtiva lastu, joka en ymmärtänyt omaa itseäni, joka olin aseeton kaikkea ja kaikkia vastaan, minä olen löytänyt keskipisteen elämälle, ja siinä keskipisteessä löysin taas koko tuuliajoisen, pirstoutuneen itseni... Ja se tapahtui siten, että vapahtajani Jeesus Kristus opetti minut uskomaan Jumalaan ja sanomaan häntä Isäkseni..."
Vaan kun kättähän nosti ja huudolla säikytti linnun, poikue kullan-keltava päin kahilistoa kaikkos, pelvosta piipattain, hajonneena ja turvatta aivan. Säälien pois kiven laski hän, kun emän eessähän huomas peljäten uivan ja rakkaudest' ylenkatsovan vaaraa, kunnes kaukana järvellä tuo ajelehtiva parvi suojan sai, ja jo huoleti taas emä lentohon lähti.
Sillä joku tarkoitus kai siinä lienee. Elämä, olemassaolo, sattuma ei voi olla niin aivan aiheetonta. Niin, kuka voi sanoa mitään varmaa niistä asioista, rakas Alfred? Tosiaan, sinä voit olla oikeassa. Ehkä kaikki menee siis umpimähkään. Hoitaa itsensä kuin ajelehtiva laivanhylky peräsittömänä. Totta tosiaan, niin voi yhtähyvin ollakin. Siltä se ainakin näyttää.
"Toisena vuonna," niin laulavat he, "samalla hetkellä tapasi Hildred Korallin' nuoren vaimon rukoilemassa nukkuvan puolisonsa vuoteen ääressä ja kahta katkeramman vihan vallassa täytyi hänen taas rientää pois harhailemaan." "Ja kolmannen vuoden hetki tuli," niin laulavat he vielä, "ja hurjassa myrskynpyörteessä tuli Hildredin ajelehtiva henki tempaamaan nyt nukkuvan Eeditin.
Siis ei ihminen ollenkaan olisi kohtalonsa herra, tarttui Uuno heti perille tultua. Ei olekkaan. Ihminen on ainoastaan niinkuin ajelehtiva lastu: laineet sitä heittelevät ja sen on vaan pysytteleminen pystyssä siellä missä kulloinkin on. Ja kuitenkin, jos olisit hiukan paremmin pitänyt varasi, niin et olisi täällä, vaan ihan toisaalla, ei Uuno voinut olla sanomatta.
Mutta jos minulta kysyttiin mihin kuuluin, niin olin juureton, ajelehtiva lehti. Maria. Mistä sitten tuli se laulu? Kuka osasi laulaa suomeksi kaukana Saksassa? Attila. Nuorukainen Käkisalmesta, ratsumies, joka oli seurannut Buddenbrockia etelään. Hän ikävöitsi kotia ja veti minut hiljalleen muassaan siihen maahan, josta olin lähtenyt. Maria.
Päivän Sana
Muut Etsivät