Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
POSTHUMUS. Lässä sotakenttää, Ojat ja turvevallit ympärillä. Soturi-vanhus siihen asettui: Se kelpomies hän sillä urhotyöllään Ikänsä kunnosti ja valkopäänsä; Hän lourun suussa kahden pojan kanssa Jotk' oli kylänkilpaan sopivammat Kuin tappotyöhön, kasvot naamarille Omansa, jopa kauniimmat kuin monen, Jok' aristain tai hävystä ne peittää Tien sulki nyt ja karkureille huusi: "Paossa hirvi kuolee, mutt' ei britti; Kaikk' arkalaiset hornaan! Seis, seis! Muuten Me roomalaisina sen teille teemme, Te elukat, mit' elukkoina itse Näin kaihditte ja jota välttää voitte, Jos päin nyt käännytte! Seis, seis!" Nuo kolme, Mut kolmetuhatt' itse teossa Armeijaa kolmessakin, muut kun kaikki Ei mitään tee "seis"-sanallansa tuolla, Etuisall' asemallaan, enemmän Tok' ylevällä jaloudellansa Mi keihääks oisi tehnyt värttinänkin Kiillotti kalvaat katseet, intoon toiset, Häpeään toiset saattain. Moni, jonka Tek' esimerkki pelkuriks se sodass' On syntiä, ja kauheint' alkajassa Nyt kääntyi päin ja ajomiesten peistä Kuin jalopeura irjui. Ajoss' alkoi Pysähdys, taantumus, ja sitten melu Ja hämmennys. Kuin kananpojat kaikkos Nyt ne, jotk' äsken päälle löi kuin kotkat;
Jo väikkyi silmissäni kuolon kuva, pimitti leveällä siivellään maailman vaihtelevat näköalat. Vain hiljalleen se kaikkos, salli nähdä mun suloisina, vaikka kalvenneina kuin verhon läpi elon kirjovärit. Olentoin elävien liikunnot näin jälleen. Ma ensi kerran astuin, hoitajaini viel' auttamana, sairashuoneesta: Lucretian niin elon-uhkuvana näin silloin sua tuoden saapuvan.
Haasti ja laski jo tyttäryen; suli lempehen impi, äkkiä varpailleen kohos, suuteli häntä ja kaikkos. Astu unten huvihaakseen: *siskon surut karkoittaakseen, lauloi tyttö laulun kainon vain!* Arkiohuoneessaan, yläkerran kammioss' surren, puoliso kapteenin kera lapsens' uinuvan istui.
Vaan kun kättähän nosti ja huudolla säikytti linnun, poikue kullan-keltava päin kahilistoa kaikkos, pelvosta piipattain, hajonneena ja turvatta aivan. Säälien pois kiven laski hän, kun emän eessähän huomas peljäten uivan ja rakkaudest' ylenkatsovan vaaraa, kunnes kaukana järvellä tuo ajelehtiva parvi suojan sai, ja jo huoleti taas emä lentohon lähti.
Päivän Sana
Muut Etsivät