United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jesus auta! minne joutunen! Syvyyden liekin onneton laps luuli Jo kohinalla raivoon syttyneen. Sylvester Saari hätähuudon kuuli, Murs' oven pirstoiks' into-voimineen. Ja siin' ol' lamput rikki lattialla, Ja Lotta kaatuneena tuoliltaan; Mut öljy kiehuin paloi paukkinalla, Valmisna kaikki tuhkaks muuttamaan. Ja liekin keskelt' isä lapsens kaappas, Pois repi puvun ilmi-tulisen.

Lähemmä siirrä minut, jos on tarvis; Sano: tuota kylläymätönt' Edwardia Kun kantoi äitini, niin silloin York, Isäni ylvä, Ranskan sodass' oli; Ja, tarkoin aikaa laskettuaan, keksi, Ett' ei se lapsi hänen lapsens' ollut; Sen näki hänen kasvoistaankin, joiss' ei Tuon jalon herttuan piirrettäkään ollut. Mut varovasti, kaukaa siihen koske: Eläähän vielä, tiedät, äitini.

Haasti ja laski jo tyttäryen; suli lempehen impi, äkkiä varpailleen kohos, suuteli häntä ja kaikkos. Astu unten huvihaakseen: *siskon surut karkoittaakseen, lauloi tyttö laulun kainon vain!* Arkiohuoneessaan, yläkerran kammioss' surren, puoliso kapteenin kera lapsens' uinuvan istui.

Hyväilkää isää, äiti lahjokaa, Sanokaa heille, kuink' on asiat Ja kuinka heidän lapsens arvoon pääsee Ja itse keisarinkin perijäksi, Kun poikaani se vaihdetaan, ja saadaan Hovissa noussut myrsky hillityksi. Hyväilköön keisari sit' omanaan. Kun työ on tehty, vitkastelematta Kätilö heti lähettäkää mulle. Kun kätilö ja hoitaja on pois, Niin naiset mielin määrin juoruilkoot.

Silmäss' urhon herkkänä näit helokyynelen uivan, syntyissään heti ehkäistyn; sylihinsä jo hellään sulkevi lapsens' armaan hän sekä lauhana lausuu: »Lohdun tuoja, lähde ja viekota äitiä riemuun, niinkuin viekotit ilvein mun, mene siskosi luokse, raukan viihdykkeeks sana keksi, en sitä löydä, vaikka ma järkeä jankkaisin juropäin koko illan

Ja Lotta tointui, virkistyi, ja saipas Taas isä kuulla lapsens äänenkin Hän Janne-pappia het' siltään kaipas; Ja yösydännä pappi noudettiin. "Tuo armas sairas minut ensikerran On papilliseen toimeen pyytänyt!" Hän mietti, seisten, kuin ois voima Herran Läp' ydinten ja luitten iskenyt. "No, jääkää rauhaan!" sanoi isä, luullen Sairaalla jotain salaist' olevan.