United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun kaunoiseen Priamon hän pääs asumukseen, kuss' oli pylvähiköt siloveistoiset sivureunaa vierekkäin viiskymmeninen rivi suojia täytti; suojasi poikia nuo Priamon kivikiiltävin seinin, öin kera armahien kun puolisojensa he nukkui; kammiot tyttärien pihan vastaisell' oli puolla kaunoiset, kakstoist' olosuojaa kiiltäväseinää rinnakkain riviteltyä myös; Priamon vävyt niissä öisin puhtoisten kera nukkui puolisojensa siell' emo antelias kera Laodiken tuli vastaan, siskoja sorjimman, kotisuojiin saattaen häntä.
Istuessa illoin kahden; pilvi kuun yli kulkee. Barbaarein joukkoon joutunut on Alkibiades, siks sydän hält' on sammunut ja mennyt mieli sees. Hän, Hellaan helmi kirkkahin, syvälle syösty on, syö armoleipää tyrannin laps vapaan auringon. Kyll' itki immet Attikan, kun kumma kuultihin: on sota vienyt sorjimman, pois karkas pontevin.
Kuink', uros moinen, uskalsit merenlaskija-laivoin ohjata aavain taa, kera ottain kumppanit alttiit, maahan kaukaiseen, väen vieraan keskehen, ryöstit naisten sorjimman, sotasankarien sukulaisen, jost' isä, kansa ja Ilion kaikk' ison huolen on alla, vaan ilon sai vihamies, ikiherjaan jäit sinä itse? Vai Menelaoa et sotimieltä sä torjua tohdi? Kai tuta saisitkin, kenen kukkea puoliso sull' on.
Kuu tuskin puolehen kerkeää, lähin hautaholvi jo urhon on matkalle määränpää. Mut soi viel' aihetta lauluhun taru uljahan: hän vielä viimeisen taistelun soti sorjimman, iäks ennenkuin kylmeni kuolohon syke nuoren, lämpöisen valtimon ja kuihtuin kutsulta maineen käsi raukeni hervoton.