United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kirjahan laakea laitaiseen Hän ilkkuen nimesi kirjoittaa: On siellä jo herraa, narria, On miestä ja vaimoa. Kullan kuva. Tyttö lapsi toisten parvessa Vakain istuu, kaunis, kukkea. Opettaja häntä lähestyy, Neuvoo, syleilee, Sitten painaa lapsen otsahan Tuntehikkaan suudelman.
Ylä-ilmassa leivonen lauluksi lyö, on kaukana kaiho, loittona yö kai täällä sun sielus säilyy. Kai säilyvi myrskyltä maailman tuo kukkanen kentältä taivahan niin tuoksuvan tuores, hento. Elon synkeät synnit ja murheet sen urat uurtais otsahan impyen, joka noille on vieras vento. Nuku lapsonen nurmella keväimen, puron varrella puhtahan lähtehen, nuku kukkain keskessä aina.
Noin tuo lauloi pieni lintu, Noin tuo tiititti tianen, Haapahongan hallinnosta; Mull' on pieni piirikunta, Maa on ahtaaksi ahettu, Pesiä on liian paljon, Paikalleen pari satoa Kuusikymmentä keralla, Poikia si'innyt siihen Koko seitsemän satoa Siihen päälle kuusitoista, Si'innyt on siihen kanssa Kymmenkunta kirjamiestä, Jotka hiilellä hiovat, Nimen itse kirjoittavat; Viel' on oppi oivallinen Kuuen otsahan osunnut, Ne ei puutu puustaveihin, Vaan saadut koko sanoilla Painavat paperin päälle, Miss' on paikka puhtahampi Koko nimen kerrallansa, Siinä on älyä äijän!
Humala Remusen poika, Miks' et pysty miehen päähän, Miehen kulmille kahoa, Miestä raivohon rakenna! Etkö muista muinaistasi, Entistä elämätäsi? Suun kautta menit maha'an, Kautta kielen kulkkuhuni, Tuosta korvihin kohosit, Sekä otsahan osasit, Pääsit siitä päälakehen, Nostit kullat kulmilleni, Hopiaiset helmoilleni, Vasket varpahaisilleni. Hoi on, hoi on huolta paljo.
"Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi, enemmän tiesi se kuin me", näin kenraal' aprikoi, "ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan, parempahan se pyrki vaan, jalohon rintahan." Ne sanat sotajoukossa levisi yleiseen, ja kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen: "
Ylä-ilmassa leivonen lauluksi lyö, On kaukana kaiho ja loittona yö Kai täällä sun henkes säilyy. Kai säilyvi myrskyltä maailman Tuo kukkanen kentältä taivahan Niin tuoksuvan tuores, hento. Elon synkeät synnit ja murheet sen Urat uurtais otsahan impyisen, Joka noille on vieras vento. Nuku lapsonen nurmella keväimen, Puron varrella puhtahan lähtenen, Nuku kukkain keskessä aina.
Konsa hän tarttui ruumiiseen, kivell' otsahan häntä loistava Hektor heitti; ja halkesi pää heti hältä raskaaseen kypärään, ja hän tuupertui yli ruumiin suin somerolle, ja hänt' elonriistäjä surma jo kietoi.
Pyrki Pietari hädässä, Uljaasti uros parahin, Temmas tuimansa tupesta, Raappas raudan kiiltäväisen, Halkas maahan Malkukselta, Korvan oikean osasi; Ett'ei päähän ennättänyt, Eikä otsahan osannut. Soimas Jesus Siimonia, Manas miestä rohkeinta: "Pistä tuima tuppehesi. Paina pamppusi pakohon; Joka miekoilla meluupi.